peilikuva puhuu mulle, kato kun oot syväl.
Mä vannoin aina etten koskis suhun tai sun frendeihin,
mut pian en menny enää sunnuntaisiin treeneihin.
Ku viikonloput alko menee kanssa sun,
tunnuit hyvältä, kelasin et homma hanskas on.
Mut viime kesän alko paskaa ilmaantua,
sä et ollu mulle hyväks, halusin jatkaa ilman sua.
Mä aion pitää välimatkaa, tiiän että venaat siel, minne tää mimmi jatkaa.
kyl sä tiiät, miks mä sulta karkasin.
Tavattiin vielki, mut vaan vähemmän ja parhaas sykkees,
ettei tarvii koskaa enää hävetä ja antaa ylen.
Sä teit must tälläsen, kestä nyt seuraukset,
mä tein omat valinnat ja kestän nyt seuraukset.
Alussa sain sust piristystä viikonloppuun, pienin määrin vähitellen läsnäoloos tottuu.
Äiti koitti kieltää meitä näkemästä. Ja väittää et mä oon ollu muka vietävis.
Oot aina ollu mulle kielletty hedelmä,
ja kai sen takii mua aina vietelly enemmän.