IRC-Galleria

Wilson asteli ruumaan katsellen arvioivasti jokaista miestä. Orjat nostivat katseensa hetkeksi, vain kääntääkseen sen takaisin tyhjyyteen. Tulija ei ollut kapteeni, sai hengittää vapaasti.
”Bolund”, Wilson sanoi hiljaa laskiessaan kätensä miehen olalle – miehen, jolla oli tahtia lyövä keppi.
”Niin Wilson? Onko kaikki hyvin?” mies kysyi epäröivästi löydettyään värähdyksen perämiehen äänestä.
”Ei Bolund, kapteeni on raivoissaan”, Wilson vastasi kielellä, jota yksikään orja ei ymmärtänyt.
”Mitä tarkoitat?” Bolund jatkoi saaden ruuman miehet rypistämään otsiaan. Jokainen kuunteli ja yritti päätellä käytävän keskustelun ainoista sanoista jotka ymmärsivät.
”Meidän on pakko päästä seuraavaan satamaan kolmessa päivässä, Bolund”, perämies jatkoi salatulla kielellä ja kivahti sitten orjille: ”Älkää kuunnelko!”
Bolund nosti kulmiaan ja vaihtoi itsekin puheensa vihittyjen kieleen: ”Wilson, et voi olla tosissasi! Meillä on vajaus miehistöss䅔
Miehen ääni oli hätääntynyt, mistä seurasi monet katseiden vaihdot ruumassa.
”Tiedän! Rauhoitu Bolund, huomenna jatkamme matkaa varhain, nostamme purjeet ja kuljemme sopivan säästeliäästi. Et saa ajaa miehiä loppuun”, Wilson selitti rauhallisella äänellä. Hän tiesi, että jokainen orja oli hermostunut Bolundin äänensävystä ja toivoi saavansa toisen rauhoittumaan.
”Wilson, entä jos tuuli ei ole puolellamme? Entä jos emme ehdi perille ajoissa?” Bolund jatkoi peitellen suurinta hätäännystä äänessään. Mies kuulosti enää epävarmalta, ei lainkaan niin hysteeriseltä kuin äsken, ja Wilson antoi itsensä rentoutua vähän.
”Me ehdimme. Jos emme ehdi, tämä jää viimeiseksi matkakseni ja sitä en tietenkään toivo. Olet ainoa oljenkorteni Bolund”, perämies sanoi keveästi ja naurahti. Hän halusi johtaa orjia harhaan ja ilmeistä päätellen oli onnistunut siinä.
”Teen parhaani ystäväni”, Bolund sanoi nyökäten.
Wilson löi kätensä toisen selkään ja puristi rohkaisevasti tämän olkapäätä.
”Minä tulen heti aamulla”, Wilson tokaisi yleiskielellä ja kääntyi poistuakseen. ”Koita nukkua Bolund.”

Aamu sarasti kirkkaana, joskin tyynenä, toisin kuin Wilson oli toivonut. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja asteli rauhallisesti ruumaan. Miehet olivat jo valmistautumassa töihin ja Wilsonia hymyilytti. Bolund oli ollut hyvä valinta ruuman kapteeniksi, hän antoi orjille mahdollisuuden hengähtää tarpeen vaatiessa ja näin miehistö kesti parempikuntoisena pidempään.
”Hyvää huomenta perämies”, Bolund tervehti raskaanlaisesti huoahtaen.
”Hyvää huomenta”, Wilson vastasi peitellen kireyttä äänessään. ”Aamu on tyyni.” Tokaisu, jota miehistö ei ymmärtänyt. Bolund tyytyi nyökkäämään. Hän kopautti kepillään laivan runkoa ja käytti vahvaa ääntään kiinnittääkseen orjien huomion.
”Aika jatkaa töitä! Veto! Veto!” Bolundin vahva ääni kaikui ruumassa ja Wilson sulki silmänsä hetkeksi. Kepin iskut olivat aluksi epätasaisia, hitaanlaisia, mutta yllättävän nopeasti mies löysi temmon, jossa koko miehistö pysyi.
”Pärjäät täällä varmasti yksinkin”, Wilson totesi hiljaa puristaen jälleen ystävänsä hartiaa. Hän ei ymmärtänyt miksi oli jälleen käyttänyt vihittyjen kieltä.

---

Jos joku tietää, että kursiivi toimii päiväkirjamerkinnöissä, saa opettaa sen jalon taidon minullekin. :D
But, comments?

Prologin tynkä löytyy kohdasta 01.05.2008 ja part 1 kohdasta 16.06.2008.