IRC-Galleria

http://www.geocities.com/pieni_poytalaatikko

Nyt jokainen kipin kapin tutustumaan. ;)

Armollinen rakastettuni,

Toivoisin voivani kertoa teille tämän kaiken kasvotusten, mutta olosuhteisiin nähden se ei olisi sopivaa. Kuten tiedätte, minä olen vakituisessa parisuhteessa, ollut jo jonkun aikaa. Ja vaikka tämä parisuhde ei olekaan aivan täyttänyt omia mieltymyksiäni, en silti aio tehdä mitään harkitsematonta. Ja vaikka usein tavatessamme, saatte minut hymyilemään jo olemassaolollanne, en aio tehdä suhteenne minkäänlaista siirtoa.
Jos elämä on pelilauta, osan siihen maalatuista askelmista on vastattava rakkautta. Tai jos rakkaus on pelilauta, toimiihan tämä ajattelutapa niinkin. Joka tapauksessa, minun pelilaudassani polku jakautuu kahteen pienempään ja minä pelinappulana seison niiden risteyskohdassa. Toinen näistä poluista jatkaa tätä hetkeä, mitä nyt on ja mitä ei ole. Kun taas tämä toinen vie minut uusiin ulottuvuuksiin. Mutta minä olen päätökseni tehnyt ja kaikessa hurskaudessani aion ensin mainittua, vakaampaa polkua jatkaa, vaikka tämä jälkimmäinen kaikkine riskeineen minua enemmän viehättääkin.
Sanottakoon, että tämän toisen polun varrella olisitte olleet te, toisin kuin valitsemallani polulla. Siellä vierelläni kulkee rakkaani, jolle saatan luvata loppuelämäni seuraavien askelmien aikana. Mutta se päätös ei ole vielä edessä, siitä minä en teille tahtonut kirjoittaa.
Tahdon vain kertoa teille kuinka paljon teitä rakastan vaikka ette voi koskaan olla minun, vain ja ainoastaan minun. Tahdon kertoa kuinka paljon kaipaan syliinne joka ainoa hetki, kuinka paljon kaipaan läheisyyttänne vaikken sitä koskaan ole siinä merkityksessä kokenutkaan. Tahdon, että tiedätte kuuluvanne sydämeeni nyt ja aina, teille on osa sydämestäni omistettu, vaikken mitään takaisin saisikaan.
En oleta, että haaskaisitte enempää aikaanne tähän kirjeeseen, että vaivautuisitte vastaamaan, enkä oikeastaan sitä edes tahdo. Ainoan tahtoni olen teille tehnyt selväksi, kertonut sen teidän kielellänne teille, että sen mahdollisimman hyvin ymmärtäisitte. En oleta saavani teiltä jatkossa mitenkään erityistä kohtelua enkä oleta, että huomioisitte minua yhtään enempää jatkossakaan, sillä kaiken haluamani olen saanut kun te tämän kirjeen olette lukeneet. Kaiken sen mitä voin pyytää olette silloin toteuttaneet.

Ikuisesti teidän,
Armahdettu rakastajatar

Olis ollut koko pääsiäisloma aikaa kirjoittaa.
Kaks vastausta, molemmat n. kaks sivua, ei ois ollu paha.
Mutta kun piti jättää viimeiseen iltaan.

Voitte uskoa, että nyt jos joskus vituttaa.

Onneks on ees toinen valmis.

Se on niin kivaa, kun en oo koskaan ymmärtäny kun poikaystävä angstaa mustiksena.
En sillonkaa kun se yritti saada mua mustikseks - ei toiminu.
En sillonkaa ku Marjo rupes seurustelemaan - vaik olinki vähän mustis.
Mut nyt mä sit ymmärrän.
Enkä oikeen tiä ees kui.
ANGST.

Neula läpäisee hennon ruumiin. Siivet lepattavat kuin yrittäen pistää vastaan viimeisillä voimillaan. Kipu kulkee säälimättä hauraan kehon yli. Uudestaan ja uudestaan, kunnes siivet pysähtyvät. Vain kylmä henkäys käy ja kauniin perhosen sielu on poissa.

Tassut kuljettavat eteenpäin käskien poikasia turvaan. Nurkan taakse. Pettämätön askel viekin kantajansa pimeyteen. Pennut huutavat jossain, kaipaavat turvaa. Rimpuilu ei auta, pimeys ei väisty. Korviin kantautuu solinaa ja pian turkki kastuu.

Käpälät kaivavat käpyä, rikkovat sen osiin. Pienet hiutaleet leijuvat alas osuen asfalttiin. Variksen rääkäisy. Käpy tippuu. Tuntuu kestävän ikuisuuden, ennen kuin se osuu maahan. Nopeat askeleet vievät maan kamaralle. Katse etsii ja löytää. Käpy on aivan lähellä. Kirskahdus. Käpy jää rauhaan.

Hypähtelevät askeleet. Ympärilleen pälyily. Laukaus. Kulkeminen käy juoksuksi. Puu ja väistö. Laukaus. Kipua. Haukuntaa. Juoksua. Paniikki. Jalka lipeää, kaatuminen. Viimeinen laukaus.

Täytettyjä eläimiä, turkiksia, taljoja, hyönteiskokoelmia. Mustaan pukeutunut mies kulkee talon liepeillä. Öljyä. Nousee kuistille ja pysähtyy. Tulitikku. Mies astelee ovesta sisään. Liekkejä. Yläkerran sängyllä makaa joku. Keräilijä.

"Nyt kuulut Kuoleman kokoelmaan."

"Got a black magic woman
Got a black magic woman
I've got a black magic woman
Got me so blind I can't see
that she's a black magic woman
She's trying to make a devil out of me

Don't turn your back on me baby
Don't turn your back on me baby
Yes don't turn your back on me baby
Stop messing 'round with your tricks
Don't turn your back on me baby
You just might pick up my magic sticks

Got your spell on me baby
Got your spell on me baby
Yes you got your spell on me baby
Turning my heart into stone
I need you so bad, magic woman
I can't leave you alone"

On muuten ihan helvetin nätti. :D
Ihastuin siihen ihan yhtäkkiä yllättäin, mut se on. <3

Jos olet tehnyt yli 20 asiaa näistä, olet blondi!

[x] Purukumi on tippunut suustasi kun olet puhunut.
[ ] Purukumi on tippunut suustasi kun ET OLE puhunut.
[ ] Olet kävellyt päin lasiovea/ikkunaa.
[ ] Olet hypännyt liikkuvasta kulkuvälineestä pois/siihen.
[x] Olet ajatellut jotain hauskaa ja nauranut, niin että muut katsoivat sinua oudosti.


[x] Olet kävellyt päin puuta.
[x] Olet yrittänyt nuolla kyynärpäätäsi.
[x] Et tiennyt, että Aakkoset ja Tuiki Tuiki Tähtönen ovat samat rytmiltään.
[/] Yritit juuri laulaa niitä.


[ ] Olet kompastunut kengännauhaasi ja kaatunut.
[ ] Olet tukehtunut omaan sylkeesi.
[ ] Olet nähnyt Matrixin etkä vieläkään tajua sitä.
[x] Olet/olit blondi.
[x] Muut ovat sanoneet sinua hitaaksi.


[ ] Olet vahingossa saanut jotain syttymään tuleen.
[x] Olet yrittänyt juoda jotain, mutta se onkin tullut nenästäsi.
[x] Olet kuolannut nukkuessasi
[x] Olet nukahtanut tunnilla.
[ ] Kun joku sanoo . . . "pieru" . . . naurat


[x] Joskus huomaat, ettet ajattele.
[x] Olet ollut kertomassa jotain, mutta sitten unohdatkin, mikä juttu oli.
[ ] Muut kävelevät usein luotasi pois pyöräytellen silmiään.
[ ] Sinua pyydetään usein käyttämään sisäistä ääntäsi?
[ ] Käytät sormia laskiessasi helppoja laskuja, esim. 7+9


[ ] Olet syönyt ötökän.
[/] Teet tätä galluppia vaikka sinun pitäisi tehdä jotain tärkeää.
[x] Olet pukenut vaatteita väärin päin.
[x] Olet etsinyt jotain kaikkialta ja tajunnut, että asia olikin kädessäsi tai taskussasi.


[ ] Olet lähettänyt ketjukirjeitä, koska pelkäsit "jos et lähetä tätä"-kohdan kirousta.
[x] Olet tiputtanut astioita.
[x] Käytät sanaa "fiksu"
[ ] Käytät sanaa "makeeta"


[/] Yrität maatessasi löytää katosta kuvioita.
[x] Sanot "öö" useita kertoja päivässä.
[ ] Näet kuolleita ihmisiä ja he ovat ainoat kaverisi.
[ ] Kaverisi eivät kiroile.
[ ] Kallistat päätäsi kun olet hämilläsi.
[x] Olet tippunut tuolilta

19½ x___x'

En ihan, repikää siitä! :D
Ninnika muuten, mä "haastan" sut tekemään tän kans. ;3

Vesipisarat osuvat maahan kukin vuorollaan. Jokainen lammikkoon osuva päästää pienen tip –äänen ja saa osan vedestä ponnahtamaan ylöspäin. Järven pinta näyttää satojen keijujen tanssilta taivaalta satavien pisaroiden loiskiessa vettä. Sateen ropina kuulostaa kauniilta, kuin nauru. Jonkun hyvin kauniin ja iloisen nauru.
Maahan osuvat pisarat leviävät, imeytyvät maan syvyyksiin ja kastavat maan pinnan. Maan pinta ei nouse tai läisky, se vain kastuu ja pehmenee. Se pehmenee niin paljon, että pienen ponin kavio uppoaa mutaan. Se uppoaa hyvän matkaa ja noustessaan päästää maiskahtavan äänen, mudan antaessa periksi. Osa mudasta jää kavioon kuin salamatkustaja.
Kaviot kuljettavat mudan aina kaupungin kivetetylle tielle asti vaikka turkin suojista tippuvat vesipisarat koittavat vaikeuttaa mudan matkaa. Pisarat hiipivät ovelasti karheiden karvojen seassa päätyen lopulta mudan kimppuun. Siellä pisara painii mudan kanssa ja tipahtaa lopulta osittain voittajana, osittain häviäjänä. Pisara saa kuitenkin osan mudasta mukaansa.
Kun muta viimein tippuu pisaroiden seurana katukivetyksen väliin, se asettuu sinne asumaan. Siellä se hymyilee itsekseen niin kauan, että sade lakkaa ja joku pieni lapsi tulee työntämään tikkunsa kivetyksen väliin. Se kaivaa kuivuneen mudan pois kolostaan ja jättää mutaisen tikkunsa tielle. Ylitse kulkevat kärryt katkaisevat kepin ja muta tarttuu kärryn pyörään.
Pyörän kautta muta leviää pitkin kaupunkia ja jossain vaiheessa se päätyy ponin kengittäjän pajan lattialle, kuuluuhan kärry kengittäjälle. Siellä kengittäjä putsaa mudan pyöristä. Lattialla muta katselee ympärilleen ja huomaa tutut kaviot. Ne lähestyvät, melkein tallaavat mudan päälle ennen kuin pysähtyvät. Kengittäjä ottaa koukun ja putsaa kaviot. Lika kavioista tippuu lattialle ja muta huomaa, kuinka kyseessä on samalta maalta lähtenyt mutakimpale.
Kavioiden poistuttua kengittäjä harjaa lattiansa. Roskat hän heittää takapihalleen. Ulkona sataa taas. Jossain lähellä on järvi ja pisarat loiskauttelevat järven pintavettä sukeltaessaan. Kaikki tuntuu niin tutulta. Kengittäjän kengät lähestyvät, ne uppoavat hieman jo pehmenneessä maassa ja nopein askelin kuljettavat saappaisiin takertunutta mutaa kauemmas pihasta. Vierellä käy suuri hevonen, jota mies taluttaa kohti aitausta. Aitaus on aivan järven vierellä.
Sade yltyy ja muta jää hevosen seuraksi aitaukseen. Se painuu pehmeässä maassa syvemmälle ja syvemmälle. Pian se ei kuule enää naurua, jonka sade synnyttää järven pinnalla. Ohi ryömii kastemato ja muta jää sen pintaan kiinni. Se ei tiedä meneekö se lähemmäs vai kauemmas maan pinnasta, mutta se ei välitä.
Maa tömähtää kerran ja uudestaan. Pian auringon valo lämmittää madon kyljessä matkustavaa mutaa ja kuivattaa sitä kastemadon pintaan. Sade on hellittänyt. Joku tai jokin tarttuu matoon, nostaa sen ylemmäs ja tipauttaa lasiseen astiaan. Lasi taittaa auringon sädettä sopivasti ja muta kuivuu nopeasti kärsivän madon päälle.
Mato otetaan purkista, muta pelkää rapistuvansa maahan, tosin ei tiedä olisiko se niin paha asia loppujen lopuksi. Koukku työnnetään madon läpi ja veri tahraa mudan. Seuraavaksi muta jo toivoo, että olisi rapistunut ja tippunut maahan. Mato koukkuineen loiskahtaa veteen ja muta on jo varma liukenevansa pois, häviävänsä luonnon kiertokulusta kun tapahtuu jotain odottamatonta.
Kala puree matoa. Se kiskoo sinnikkäästi, kunnes saa ujutettua madon pois koukusta ja nielaisee sen. Muta on hämmentynyt, se on kalan vatsassa. Se on yksin pimeässä vatsassa, keskellä merta. Vatsahapot eivät tee mudalle mitään, matoa ne sulattavat, muta tuntee sen, mutta mudalle ne eivät mahda mitään, mudassa ei ole mitään sulatettavaa.
Muta on varma, että jotain tapahtuu. Se ei tiedä mitä, mutta sillä on kummallinen tunne. Aivan kuin ikuinen uimisliike olisi muuttunut jotenkin, liikerata on erilainen. Muta ei tiedä, se on sekaisin. Eihän muta tiedä mitään luonnon kiertokulusta tai esineiden liikeradoista, se on vain epäorgaaninen yhdiste. Mutta kaikesta huolimatta sillä on kummallinen tunne.
Mudalla ei myöskään ole ajantajua, joten se ei osaisi kertoa kauanko se on pimeässä. Pimeys tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Mutta joskus se kuitenkin pääsee takaisin valoon. Se tippuu ja matka tuntuu hyvin pitkältä. Tippuminen vain jatkuu ja jatkuu. Lopulta muta kohtaa maan. Se vain makaa paikallaan ja katsoo ylöspäin. Pilvet kerääntyvät taivaalle. Taitaa sataa kohta.
Ensimmäisten pisaroiden osuttua maahan, muta kuulee sen taas. Tutun naurun, joka syntyy pisaroiden tipahtaessa järven pintaan. Se luo turvallisuuden tunteen ja muta katselee ympärilleen. Kaikki vaikuttaa niin tutulta, kaikki tuntuu niin koetulta. Muta voisi vannoa nähneensä nuo kuusen latvat ennenkin.
Ja kestää vuosia, ennen kuin muta ymmärtää palanneensa kotiin. Eihän muta ajattele, sehän on vain epäorgaaninen yhdiste.

---

Eli tämä on novelli.
(Älä saatana.)
Kirjoitusvirheistä saa ilmoitella niin korjailen niitä ja kommenttia saa heitellä muutenkin. :o