IRC-Galleria

Kapteeni istui työhuoneeksi sisustetussa hytissä katsoen edessään lojuvaa karttaa. Hän oli avannut hiuksensa poistuttuaan ruumasta, ja nyt ne peittivät hänen katseensa pöydän edessä seisovalta perämieheltä.
”Kymmenen päivää”, kapteeni tokaisi hiljaa. ”Kymmenen pitkää päivää!”
Perämies seisoi paikoillaan hien virratessa hänen ohimoillaan. Hänen kätensä tärisivät.
”Miksemme ole perillä?” kapteeni kysyi hillitysti, vaikka hänen kätensä olivat puristuneet nyrkkiin ja silmänsä kipunoivat. ”Sanoit, ettei kestä kuin kymmenen päivää.”
”Täydellä miehityksellä -”, perämies aloitti.
”Täydellä miehityksellä! Sinun pitäisi osata laskea tarpeeksi pitkälle!” kapteeni huudahti raivoissaan ja nousi pystyyn. Perämiehen silmät laajenivat hieman ja tämä tunsi suurta halua perääntyä askeleen.
”Mi- mi- minä sanoin teille. Täydellä miehityksellä olemme pe- perillä kymmenessä päivässä”, perämiehen puhetta oli vaikea kuulla. Hän puhui hiljaa, kuin ollen epävarma pitikö puhua lainkaan. Kapteeni tarttui miehen kurkusta nojaten pöytänsä yli ja veti tämän kasvoja lähemmäs omiaan.
”Lupasit, että olemme perillä kymmenessä päivässä, emmekä ole! Jos matka venyy vielä puolikin päivää, tapan sinut omin käsin.”
Ovelta kuului koputus. Kapteeni työnsi perämiehen kauemmas ja sulki silmänsä hetkeksi.
”Sisään”, hän sanoi rauhallisesti ja katsoi ovelle. Saranat pitivät tuskallista ääntä oven auetessa, mutta kapteeni ei tuntunut edes huomaavan sitä.
”Wilson, voit poistua”, kapteeni tokaisi perämiehelle, joka poistui hytistä nopeasti.
”Tule peremmälle, ole hyvä”, kapteeni sanoi miehelle, joka seisoi hänen hyttinsä ovella. Vanhemmalle miehelle, jonka hän oli pyytänyt luokseen, orjalleen.
Mies astui epäröiden hyttiin sulkien oven perässään.
”Istu”, kapteeni kehotti lyhyesti ja osoitti työpöytänsä vieressä olevaa tuolia. Miehistöön vanha, jo päälle viidenkymmenen oleva mies katsoi epäröiden tuoliin ennen kuin istui.
Kapteenin hytti oli paikka, jonne kukaan miehistöstä ei halunnut joutua. Tarinoita kerrottiin paljon, sillä kukaan kapteenin hyttiin menneistä miehistä ei ollut palannut ruumaan. Kukaan ei tosin tiennyt, mitä miehille oli tapahtunut, tai millä perustein miehet kutsuttiin hyttiin. Vain se oli varmaa, että päivittäin yksi miehistä joutuisi tuohon kirottuun huoneeseen, eikä häntä enää sen jälkeen nähtäisi.
”Kokeneena merimiehenä varmasti ymmärrät, että laivan ja miehistön eteen on tehtävä – uhrauksia”, kapteeni aloitti hiljaisella äänellään, joka hiipi salakavalasti merimiehen ytimiin asti. Hitaasti mies nyökkäsi odottaen miten puhe jatkuisi. Hänen kätensä tärisivät. Kapteeni pisti merkille, että vapina oli paljon selkeämpää kuin hetki sitten hytissä seisseen Wilsonin käsien tärinä.

Hytin oven toisella puolella seisova Wilson kuuli kapteeninsa äänen ja vaikkei saanut sanoista selvää, mies säpsähti. Kylmät väreet kirivät hänen selkäpiitään pisin ja perämies oli juuri poistumassa kuullessaan tukahdutetun huudon. Hän sulki silmänsä ja hänen luomiensa sisäpinnalle piirtyi kuva kapteenista kumartuneena miehen ruumiin yläpuolelle. Wilson saattoi kuulla veripisaroiden tipahtelevan hytin lattialaudoille.

-

Any comments? :)

Tässä siis pienehkö jatko tarinan prologin tynkään, joka löytyy päiväkirjasta päivällä 01.05.2008.

Kolautin pääni kahdesti ja jalat on paskana. <3

Mut silti ollu kyl ihan kiva päivä, nyt väsyttää nii piruks.

Vois tulla se yks sieltä viereen nukkumaan iltapäiväunia~

Kamalan väsyttäviä tällaset työpäivät, varsinkin kun aamu alkaa puolentunnin ajomatkalla lämpimässä pakussa jossa haisee wonderbaum (vai miten kirjotetaankaan) tai tupakka. <3

Mut ei silti osaa men ajois nukkumaa. :p

Mä en edes telonu itteeni tänää. \o/

Tänään alkoi sit kesäduuni. Oli ihan mielenkiintonen päivä, työkaveri on hyvinkin mielenkiintoinen tapaus, mut onpahan ollut hauskaa. :D Hommat luonas hyvinki vauhdikkaasti. :)

"~would you still be in love."

I can still imagine
your fingertips on my skin,
eventhough you're not here.

I can still feel
your soft lips on my own
and notice that I'm higher
than the clouds on the the sky.

Diabolo <3

"Mitäs nylkytät?"
"Mä oon kato niin puutteessa."
*silence*
"Nylkytä rauhassa"

---

"Oho, mä tuhisen!"

Melkeen tulee luettua hysteriaa
kun sellanen ylisuloinen olento ilmoittaa
et sil on ikävä. <3

Oli kyl ihana kävelyreissu.

Nyt on mopon katteitten pohjaväri musta. <3

Viel kun saan sen viimesen silauksen tehtyy ni se on enemmän kun upea. ;)