IRC-Galleria

Tänään taas multa kysyttin varmaan joku viis kertaa, että mikä susta tulee isona? Mitä aiot tehdä isona? Mitä tulevaisuudessa? Rupee ahdistaa ku ei tie oikeesti yhtään, mitä haluis tehä joskus noin kymmenen vuoden päästä. Tiiän et on vaikka kuinka paljon aikaa vielä miettiä, etenki jos ja kun meen lukioonkin ni sieltä tulee ne muutama lisävuos miettimiseen aikaa. Silti mun pää on ihan tyhjä mitä ees haluaisin tehdä. Meikkausmaskeeraja systeemi ois kivaa, mut niit on iha liikaa Suomessaki jo. Kampaaja ois kivaa olla, mutta niitäkin on iha liika. Iskä sano et datanomi koulutuksenki läpikäyneitä on jo vaikka kuinka paljon. Johonki ihme laboratoriotutkimus töihin tai pelkkään paperien kanssa pelleilyyn toimistossa YKSIN en halua ryhtyä, mutta en kuitenkaa haluu päätyy mihinkää siwan kassalle. Hyi tä on iha inhottava aihe edes ajatella kun ei oo ees kunnon ajatuksia..

Tänään keskiviikkona 24.10. tajusin hyvin selkeästi yhden asian. En kaipaa enää tiettyä henkilöä. Päätin ja tiedän, että pärjään ihan hyvin nyt ilman häntäkin. Kun yhden oven sulkee niin monta uutta aukeaa, niinhän sen pitäisi mennä. Katsoo sitten, mitä loppu syksy ja talvi tuo tullessaan. Toivottavasti uusia tuulia. (muutakin kuin kylmiä) (:

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.