IRC-Galleria

Kello on ihan liikaa, pitäisi olla nukkumassa jo, mutta koska mua ei huvita, kirjoitan tämän vaikka sitten nyt. Saanpahan jonkun tekosyyn valvoa vielä tovin ja kuolla tänään myöhemmin :D

Ihmisiin tutustuminen on mielenkiintoinen prosessi. Useimmiten ensivaikutelman perusteella voi hyvin pian tuntea sisällään millaisesta persoonien harmoniasta tai yhteentörmäyksestä on kyse, millaiset pohjavireet muodostavat uoman, jota jatkossa kuljetaan. Varsinkin kasvotusten se tapahtuu yleensä silmänräpäyksessä ja automaattisesti. Netin välityksellä asia on toki eri, niin paljon jää näkemättä, kuulematta, haistamatta ja kokematta. Vähän kuin elokuvasta ottaisi äänen ja värin pois, lisäisi kohinaa ja näyttäisi kohtaukset satunnaisessa järjestyksessä. Tuolloinkin elokuvasta saa hyvän perusidean, mutta kokonaisuus ei aukene.

Olen huomannut hassun piirteen omissa tuttavuuksissani. Usein tuntuu käyvän niin, että vaikka saan todella huonon ensivaikutelman ihmisestä, tuo ihminen osoittautuu myöhemmin ihan mahtavaksi persoonaksi. En tiedä miksi näin kohdallani käy, mutta se on mielestäni kovin kiintoisaa. Sanotaanhan, että ensivaikutelmaa on liki mahdotonta muuttaa.

Mutta takaisin itse aiheeseen.

Kuvittele tilanne, missä kävelet väkijoukossa ja ihmisiä kulkee kaikkiin suuntiin. Osa kulkee kanssasi samaan suuntaan ja osa muihin suuntiin. Jotkut kävelevät nopeammin kuin sinä ja jotkut hitaammin. Joku on pysähtynyt ehkä paikoilleenkin. Jossain kauempana näet jonkun, joka kulkee suoraan sinua vastaan ja kiinnittää huomiosi.

Tästä eteenpäin kaikki osaavat kuvitella mitä ideaalimaailmankaikkeudessa saattaisi tapahtua. Kävelette toisianne kohden ja hänkin huomaa sinut. Lähestyessänne toisianne huomaatte kokoajan jotain lisää toisesta. Askelluksen tyylin, ryhdin, vaatteet, ilmeet. Lähempänä voi kuulla jo vaatteiden kohinan ja nähdä toisen pisamat. Kun pysähdytte kasvotusten, vain lyhyen matkan erottaen teitä, näette silmien värin, haistatte ominaistuoksut, ilmeistä aukeaa uusia ulottuvuuksia. Kun keskustelu alkaa, kertoo ääni paljon. Käytetyt sanat, murre, intonaatio. Elekieli jatkaa sitä tarinaa minkä sanat aloittavat. Alitajunta poimii loput kemiallisen viestinnän kautta. Vaikutelmasta tulee hyvin kokonaisvaltainen ja monitahoinen. Kaikki aistit tukevat toisiaan, kun ensivaikutelma ensisekuntien aikana syntyy. Niin. Ensisekuntien. Se on niin nopeaa, mutta silti kaikki päästä varpaisiin, psyykkisesti ja fyysisesti, vaikuttaa siihen kuka tuo toinen sinulle on. Tuon vastaanotetun ja tulkitun informaation määrä on valtaisa. Tiede ymmärtää siitä pienen murto-osan. Noiden muutaman sekunnin aikana ihminen kykenee punnitsemaan alitajuisesti eri vaihtoehtoja ja syntyy tunne siitä, kuka tuo toinen ihminen juuri Sinulle on. Potentiaalinen hyvänpäiväntuttu, ystävä, ihastus, rakkaus, vihamies, riivinrauta..

Joskus, eritoten netissä, tulee vastaan tilanne joka pysähtyy kohtaan, joka ei anna tarpeeksi tietoa oikein minkäänlaisen määritelmän tekemiseen. On hankalaa käydä avartavaa keskustelua ihmisen kanssa, josta tietää liian vähän. Silti, kun kiintoisa persoona vastaan tulee, sitä yrittää. Yrittämisestä huolimatta jotkut ovet eivät aukea ilman sitä alitajuisen viestinnän mahdollistamaa ymmärrystä toisesta. Silloin myös tietoisesti annettu vaikutelma itsestään jää väkisinkin latteahkoksi, koska joitain asioita ei vain pysty viestimään sanoina ruudulla. Persoonasta tulee vähän kuin se mustavalkoinen elokuva, vailla ääntä ja juonta. Liian iso osa ulottuvuudesta jää kokematta, koska sitä ei ole resursseja vastaanottaa.

*nodnod*

Pysähtyneisyys on pahasta, kaikissa muodoissaan, kun puhutaan ihmissuhteista. Pysähtynyt kuolee.