Näin unta siitä samasta omituisesta rakennuksesta, missä olen ollut aiemminkin unissani. Useammin kuin kerran tai kaksi. Siellä on liukuportaat ja paljon kauppoja. Se on melkein kuin pienen kaupungin kokoinen ostoskeskus, jonka ~jostain kerroksesta kulkee metro läpi.
Tässä unessa menin jostain syystä tuon loputtomalta tuntuvan rakennuksen kellariin. Koskaan ennen en ole ollut missään, mikä olisi sisäänkäyntiä, uloskäyntiä tai edes ikkunaa vastaavalla tavalla tuon rakennuksen laidalla, tie ulos. Olen seissyt metrolaiturilla, mutten koskaan nähnyt tai kokenut meneväni metrolla minnekään.
Laskeuduin portaita alas kellariin, kylmää hohkavaan pimeyteen. Kaikki oli harmaata; betonia, kiveä, tiiltä. Sen harmauden lisäksi ei muuta ollutkaan. Oli vain siisti, kylmä, harmaa ja valtavan suuri tila. Viimeisiä askelmia laskeutuessani näin muutaman metrin päässä kolme poikaa. He perääntyivät portaita kohden epävarmoin askelin, kuin olisivat nähneet jotain todella pelottavaa. Silmät suurina ja kasvot vääntyneinä kauhun huutoihin he lopulta juoksivat kohti portaita joita laskeuduin kellariin ja ryntäsivät ohitseni ja ylös valoon, pois kellarista.
Mietin, että jos heitä oli kolme ja he pelkäsivät noin, ei varmaan ole älykäs veto jatkaa matkaa yksin, joten en laskeutunut loppuun saakka minäkään, vaan lähdin kapuamaan portaita takaisin ylös.
Heräsin. Olisi ollut jännää käydä kellarissa.