Uskomatonta. USKOMATONTA. Kaikki, minkä oikeasti tiesin, onkin totta. Yhtäkkiä kaikki palaset loksahtavatkin paikalleen. Onko tässä tarkoitus olla järkeä? Ja miten tämä voi olla totta? Miksi elämä on tällaista? Miksi MUN elämä on tällaista? Pitäisikö mun tehdä jotain tälle asialle? Mitä mä muka voin tehdä?
Terveisin, Tiia, joka tunsi pakottavaa tarvetta lukea Raamattua ranskaksi neljältä aamuyöllä.
(Huomautettakoon, että se oli tämän merkinnän pointin seuraus, eikä suinkaan syy.)
Ja toinen asia. Mikä ihme tämä kevät-hommeli on? Onko kevään tarkoitus, että kaikkein järki korvataan hattaralta eikä kenenkään jalat pysy maassa? En ole yhtään vakuuttunut siitä, että pidän keväästä, kaikesta tulee vaikeampaa, kaikki muuttuu, kaikki alkaa alusta. No ehkä uudet asiat ovat vain ihan hyvä juttu. Mutta miksi hitossa joku on keksinyt sen pimeän vuoden ajan, jolloin se kaikki menee pilalle? Ja kun sitten taas tulee uusi kevät kaikki alkavat haikailla niiden edellisten keväiden perään ja koska siinä oli pimeys välissä on kaikki taas huonosti. Mutta kaikesta tuleekin taas hattaraa. Ei ihme, että there's a peak in suicide rates in spring.
PS. Olemme päättäneet Miriamin kanssa korjata ongelmamme siivoamalla koko talon lauantaina. Ja sen jälkeen menemällä elokuvateatteriin katsomaan Alice in Wonderland.