Ei meidän elämämme merkinnyt mitään
Ei mitään pysyvää, ei kahden rakkautta kestävää
Kun öisin tyynyyn painan pään
en tahdo hukkua ikävään
En miettiä mikä meni pieleen, en vuodattaa kyyneltäkään
Särjit mun sydämeni taas, En tahdo tuntea tätä tuskaa ollenkaan
Miksi teit sen? Mikset repinyt irti?
Miksi tässä näin kävi? miksi välitän silti
vaikket sitä ansaitsekaan
Oon väsynyt tuntemaan
pettymysten teitä kulkemaan
vaikka ympärille ripoteltu onnen enkeleitä elämän
eivät ne osaa lohduttaa
Aika korjaa, niin sanotaan
Mut mä en tahdo, mä tahdon unohtaa
olla kuin mitään ei olisi ollutkaan...
Ettei sua ole ollut olemassakaan!