IRC-Galleria

Anarkiaa Lontoossa,
se oli hetken myös totta
kunnes raha tappoi niiden kapinan
Mut me ollaan opittu jotain,
meitä ei petetä enää
me aiomme oppia säilymään

Me tultiin koloistamme
ja päästiin peloistamme
me noustiin kellareistamme
maan pinnalle elämään


Lehdet vääristi kaiken
ja saivat ihmiset pelkään
tekemällä muotiväkivaltaa
meidän elämästä
Sit ne unohti meidät
ja luuli et me luovuttais
mut enää ne ei voi teeskennellä
et meitä ei oo

Me tultiin koloistamme
ja päästiin peloistamme
me noustiin kellareistamme
maan pinnalle elämään


Tultiin koloistamme
ja päästiin peloistamme
me noustiin kellareistamme
maan pinnalle elämään


Sä voisit tehdä jotain suurta
sä voisit tehdä jotain pientä
Mut se on tärkeetä, että teet jotain
Älä tyydy siihen mitä ne sulle syöttää
kun kaiken sen voisit
itse tehdä paremmin

Tulkaa koloistanne
ja pääskää peloistanne
nouskaa kellareistanne
maan pinnalle elämään


Elämään, elämään, elämään, elämään

Olen tyttö astronautti, joka pillereitä nautti
purkillisen oloon alakuloiseen,
kukaan tahtonut ei mua siks lensin linnunradan luo puuteripilveen kokaiininvalkoiseen,
nyt halaan kuuta, Saturnusta, Plutoa ja Uranusta.
Olen tyttö astronautti joka uudestaan palaa aina sidottuna suljettuun osastoon,

ei pakkopaita morsiusmekko oo,

hoitajat sanoo mulle "soo-soo-soo".

Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin.

Varastin mä auton, ideahan oli mauton, ajoin jalokiviliikkeen ikkunaan.
Vilkut kulman takaa kaartoi, virkavalta liikkeen saartoi, maijaan käsiraudoin näin mut kannetaan.
Asemalla revolverin otin ylikonstaapelin, Magnumilla ihmisiä uhkailin,
poliisia jalkaan ammuin, vessaan juoksin sinne sammuin, putkan seinustalta viimein heräsin.

Potkin, löin ja itkin, ryömin putkan lattiaa pitkin, hampaat kaltereihin löin, lasinsirpaleita söin, jälleen pakottivat vuodelepoon mielisairaalaan,

hoitajia purin tahallaan,

viimein vaivuttivat uneen rauhaisaan.

Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin.

Nyt olen pornotähti, joka Reperbahniin lähti, töihin ikiomaan lasivitriiniin,
"kuolemaan on enää vartti", sanoi hoitajani Martti, osat koneeni on loppuunkuluneet.

Oli tarkoitus vain mennä nukkumaan
Mut jäin taas muistoihin ajelehtimaan
Pettymykset saivat kyyneliin
Miten tähän oikein päädyttiin?

Sattuu liikaa
Miten kumpikaan anteeksi vois toisilleen antaa?
Kun pelkkä rakkaus ei enää riitä
Pitäis kai lähteä ja kiittää...

Ei elämä mennytkään niin miten haaveiltiin
Tässä taas ollaan ja kysyt mikä mun on,
ei mennäkkään naimisiin, erilleen muutettiin
Tässä nyt ollaan ja kysyt mikä mun on

Oli tarkoitus olla yhdessä aina tuli eteemme mitä vaan
Nyt vain erillemme toisistamme ajelehditaan
Se saa mut kyyneliin
Miten tähän oikein päädyttiin?

sattuu liikaa
Miten kumpikaan anteeksi vois toisilleen rikkeensä antaa?
Kun pelkkä rakkaus ei kai riitä
Onko oikein lähteä ja kiittää?

Ei mikään mennytkään niin miten haaveilin
Tässä taas ollaan ja kysyt mikä mun on
Oon väsynyt, todella pettynyt, eksynyt muistoihin....
Tässä nyt ollaan ja kysyt mikä mun on

Miten voi ollakkin näin laiska olo ettei muka jaksais kävellä muutamaa mäkeä alas et pääsis kauppaan?
Öh.... Kai tää mielentila siihen jotenkin vaikuttaa mutta jos tästä saan aikaiseksi lähteä niin taidampi mennä samalla kahville ja pullalle....

Sanot että oot mun ystävä
Mutta tahdot vain tunteillani leikkiä
Kun lupaat soittaa, et soitakkaan
Suljet puhelimesi vaan
Sellainenko on ystävä?

Kun kysyn koska tuut, et tiedä sitäkään
Sulla on aina jotain muuta, ihan kuin et tahtoisi mua nähdäkkään
Kyllä sopimuksistas pidät kiinni kunhan ne ei liity minuun
Tuntuu niin typerältä kun ees luotin sinuun
Sellainenko on ystävä?

Sä ootko todellakin kusipää?
Sua tahtoisin kai vihata
Rikotut lupaukset meidän taaksemme jää
Ei se tunnu kovin kivalta


Jos oot oikeesti mun ystävä
sul on anteeks pyydettävää
Mut en kuule sanaakaan, en katumusta huomaa
vaan yksin olla saan
Sellainenko on ystävä?

Jos olen hetken sinun kaa
oot kuin mua ei olisikaan
Pahemmaksi tekee rikotut lupaukset
joita edes anteeksi pyydä et
Sellainenko on ystävä?


Ystäväni et taida siis ollakaan
Kun samat rikokset toistat taas, sä oot vaan kusipää
musta tuntuu pahalta, että luotin sinuun
Luulin että oot mun ystävä.....

Kun herään aamuun ankeaan
Yksin, et vierelläni olekkaan
Mä vaatteeni kerään, päälleni puen
Kahvit keitän, lehden luen

kun katseeni kääntyy sinuun päin
muistan sen että yksin jäin
Silmäni kostuu kyyneleistä
kun muistelen taas meitä

On aika poistua pakkaseen
Jalan jälkeni peittyvät lumeen valkoiseen
Ja kotiin taas palaan
sä et siellä mua odotakkaan...

Älä kulta heitä mua kuin eilistä lehteä menemään
On vielä paljon sivuja joita luettu me ei
Rakkaustarinat voimme henkiin herättää
tarinat joihin onnetonta loppua kirjoitettu ei

Kun herään päivään toiseen
Yksin, mietin mitä teen
Vaatteeni kerään, päälleni puen
Kahvit keitän, lehden luen

Kun katseeni kääntyy sinuun päin
muistan taas että yksin jäin
Olin tyhmä kun luulin että
Mikään ei voisi erottaa meitä

On aika poistua pakkaseen
Kyyneleet tippuvat hankeen valkoiseen
Ja kun kotiin taas palaan
Sä et siellä odotakkaan, et mua odotakkaan....

Älä kulta heitä mua kuin eilistä lehteä menemään
On vielä paljon sivuja joita luettu me ei
Rakkaustarinat voimme henkiin herättää
tarinat joihin onnetonta loppua kirjoitettu ei

Älä kulta revi meidän yhteistä elämää
on vielä paljon päiviä joita eletty me ei
En tahdo jatko-osaa kirjoittamatta jättää
enkä päättää tätä ensimmäistä sanaan "Hei"

ei jaksais millään odottaa et toi Sannin ruoka "valmistuis"....
Jostain kumman syyystä mulla on kauhee hinku päästä tonne ulos käpsimään kylmään aamuun....
Onneks mulla on Sanni... Ei tartte yksin kävellä....
Tarttis saada kämppäkin, mut aika mones ilmoitukses lukee että Lemmikit ei sallittu.
No minä ajan sen ajokortin niin ei tartte ainakaan miettiä välimatkoja....
Ja ehkä paremmin uraa urkenee kun pääsee helpommin paikast toiseen....
Ja mielummin ajan sen ajokortin täs lähiaikoina, ennen kun tuo hikinen autoni mätänee tuohon pihaan...
Sekin pitäis korjata.... Aika kallist... Oliko se 120 e vähintään ja kun päälle laskee viel lukkojen vaihdot.... no niil lukoil ei oo mitään kiiret... Halvemmaks tulis ostaa uus auto, mut mää tykkään tost romusta ja oma on aina oma!!!! Niin kauan kuin sillä pääsee eteenpäin niin en siit luovu!

Shiroi kara shiroku itai to iu
Shiroi kara nani ka wo mazewareru
Chiisana utsuwa no mizu wa sukitoori
Shizuka ni potsuri to iro ga ochita

Yagate hito wa kegarete
Hito ga hito de somerarete
Tomo ni ikiru kono hoshi somete
Mizukara no kubi shimetsukeru

Kigi wa tsumetaku sobieru biru ni
Miageta jidai wa nani wo egaku?

Kegareta te de chi ni fure
Yasashisa kie hana ga kareta
Kokoro mo nai sono te de
Tsumi mo nai asu korosarete

Yagate hito wa kegarete
Hito ga hito de somerarete
Tomo ni ikiru kono hoshi somete
Kowarete iku sekai

Inochi to hikikae ni oretachi ga hoshigatta no wa bunmei de nani wo utsusu?
Shiri shiyoku migatte na arasoi de
Nagareta no wa chi janakute hoshi no namida
Chikyuu ga umarete nanjuu okunen
Toki no hiritsu dato suubyou shika ikite nai no ni
Oretachi wa torikaeshi ga tsukanakunatte shimatta
Oretachi wa sukuiyou mo nai sonzai
Dakedo tada ichi kegarenaki ai wo shitta

Owari wa chikai keredo daijoubu ai seteru kimi wo

---

Koska se on valkoinen, se sanoo tahtovansa olla valkoinen. Koska se on valkoinen, jotain voi siihen sekoittua.
Vesi pienessä kulhossa tulee kirkkaammaksi
Pikku hiljaa sen värit haalistuvat pois.

lopulta ihmiset korruptoituvat
Ihmiset haalistavat toisensa
Tähti heidän yhteisessä elämässään on haalistunut
He kuristavat toisensa.

Miten kuvailisit aikaa
Kun jäätyneet puut tornien edessä estävät katsomasta ylöspäin?

Maahan on koskettu verisin käsin
Ilman ystävällisyyttä, Kukat kurtistuvat ja kuolevat.
Ja sillä kädellä, jolla ei ole sydäntä,
tulevaisuus ilman syntejä on murhattu.

Millainen on sinun kuvasi siitä millaisen elämän halusimme tässä yhteiskunnassa?
Tässä itsekkäässä taistelussa
missä vuodatettiin, vaan ei verta, mutta maan kyyneleitä
Maan joka syntyi miljardeja vuosia sitten
Se aika jonka me olemme täällä olleet on vain muutamia sekunteja siihen verrattuna
Me emme ole auttaneet maapalloa elpymään
me emme ole eläneet elämäämme auttaaksemme maapalloa
Jokatapauksessa, me voimme tuntea ainoastaan tahratonta rakkautta...

Loppu on lähellä, mutta teille jotka tuntevat rakkauden, kaikki on hyvin

Oi... Mun pikkuinen täyttää pian 2 vuotta <3

Vain niin pienessä hetkessä unelmat särkyivät...
kaikki se mihin vielä jaksoin uskoa, olikin vain harhaa.
Hassua... En ole vihainen... Enkä tunne enää kaipuuta.
On vain pettynyt ja petetty olo...
Parempi niin. Nyt voin jatkaa omaa elämääni ilman ylimääräistä murhetta.
Pettymyksiä tulee aina, mutta voi niitä myös välttääkkin.