Jos minä en ole sanonut sitä tarpeeksi usein, sanon sen nyt: minä en olisi koskaan selvinnyt ilman ystäviäni. En siksi, että en olisi selvinnyt yksin, vaan siksi, että selviytyminen ei olisi ollut sen arvoista. Minä en olisi koskaan nauranut aidosti ilman ystäviä, enkä itkenyt kenenkään olkapäätä vasten. Kukaan ei olisi koskaan sanonut minulle, että minä saan olla oma itseni, mutta minua rakastetaan silti. Elämä olisi tuntunut tyhjältä, jos en olisi koskaan saanut kuunnella toisten suruja, olla kenenkään tukena ja turvana tai jos en olisi saanut tehdä täysin merkityksettömiä asioita ihmisten kanssa, jotka antavat asioille merkityksen. EIkä kenenkään muun seurassa saa olla hiljaa vaivaantumatta. Hiljaisuuskin on yhdessä vietettyä aikaa. Ennen kaikkea on olemassa ihmisiä, joita saa rakastaa koko sydämestään, jotka eivät ikinä hylkää ja joilta ei tarvitse pelätä ystävyyssuhteen loppua, vaikka asiat eivät aina menisikään suunnitelmien mukaan.
Omistettu: Mintulle, Lauralle, Hennalle, Saikulle, Aleksille, Marikolle ja Essille