tää paska ei vaan tahdo enää käydä mun järkeen.
vika varmaan siinä ettei mua älyllä oo pilattu,
elämä ei huonol pohjal muttei loppuunka asti viilattu.
palat loksahtaa kohdalleen, tai ainakin niin toivon,
en oo enään varma et mikä vie loppupeleis voiton.
tuntuu vaa et jään tän kaiken skeidan alle,
aina sattuu jotai paskaa, kaatuu suolaa haavalle,
mut ihan oma vika kun en ajattele ajoissa,
vaik ite tiiän et ois parantamist mun tavoissa.
