vituttaa ku katon peilii & murrun ,
ku katon sitä muijaa joka must on tullu ,
oon väsyny välittää muiden ongelmista
& esittää ite nii vitu onnellista
En ennen juonut tippaakaan
Nyt ekana meistä sammaltaa
Ja kiroon paskaa elämää
Sanon ettei jaksais yrittää
Ja kaikki ovat hiljaa
Harvinaisen hiljaa
Tuut musta kuulee, vaikka sitähän sä luulet, et oon hävinny pois niinku syksyn tuulet