IRC-Galleria

katselin äsken yle teemalta akseli ensemblen näytelmää ranta. välillä suu auki hämmästyksestä. lavastuksen vähäisyys, musiikki, näyttelijäntyö, tarina ja - se jokin mikä saa ihmiset istumaan hiljaa paikallaan.

(pitkästä ? aikaa pala teatteriesitystä herättää ajatuksia ja halun palata teattereihin ja)

on aina jännittävää katsoa miten näytelmä alkaa. eka esitys kun on katsojana tai kun itse näyttelee. mistä kaikki lähtee, millon se ja se henkilö tai roolihahmo tulee lavalle, kun odottaa omaa vuoroa (välillä tuntuu että rutinoituu odottamaan ja tekemään mutta mihinkäs ei.. ja sitten kun se tunne menee ohi ja esim. kohtauksessa mukana oleminen on uutta ja jännää :) hei katsokaa kuinka tää liikkuu! hei, tähän reagoi näin tohon mitä toi joku toinen teki. toimii

ja se viimeinen kohtaus. että kuka sanoo viimeisen replan ja mikä se viimeinen lause on. minkälainen kuva jää ennen kuin pimeys laskeutuu. oon jännittäny niitä viimeisiä juttuja sekä lavan takana että lavan edessä. ja sitte ne lopputaputukset :)

jokin siinä on se juttu. kaikessa. teatterin taika mikä innostaa tekemään ja katsomaan