maanantaiaamuna mietin että jos iltapäivän draamatunnit peruuntuvat en jää koululle nettailemaan, vaan lähden katsomaan näytelmää. kansallisen opiskelijakortti stage oli vanhentumassa ja muutenkin
muumipappa ja meri oli hyvä, tykkäsin. pienenä ku muumit tuli telkkarista mua pelotti se jakso jossa muumiperhe lähtee majakkasaarelle (siinä jaksossa merellä tuli vastaan kai joku aavelaiva ja se outo kalastaja ja mietin että miksi majakan lamppu ei pala). näytelmässä oli samoja jännittäviä ja vähän pelottaviakin elementtejä, mutta myös sitä lämmintä perhejuttua. koskettava esitys ja tarina
asioita katsoo vähän erilailla ja miten sen tarinan käsittää. muumiperhe lähtee etsimään uutta, kokemaan asioita, aloittaa alusta. pienenä mä oletin että ne tekee vain semmosen pienen retken sinne, on päivän tai pari tai jotain semmoista. en ole lukenut muumikirjoja, ois jännä tutustua niihin
lavastus toimiva, hyvää näyttelijäntyötä (jännä ja tavallaan haasteellista katsoa ja varmaan tehdä semmoista kun lavalla on sekä hahmo että näyttelijä). tykkäsin muumiperheestä (esim. harri nousiainen, sari puumalainen) ja pikkumyystä (päivi akonpelto).
:)