IRC-Galleria

Helsinki on vaikea. Ihana ja mielenkiintoinen, mutta vaikea kaupunki. Se saa itkemään ja nauramaan, tuntemaan vihaa ja syyllisyyttä ja juuri kun sen kanssa meinaa tehdä välirikon ja lähteä kotiin koska-siellä-nyt-ainakin-saa-olla-rauhassa kaupunki iskee silmää, flirttailee ja siinä sitä taas ollaan: kotiin ehtii myöhemminkin

Asematunneli on jännä paikka. On aikoja jolloin en varmana menisi tai olisi siellä, mutta päiväsaikaan siellä voi nähdä vähän kaikenlaista. Viimeksi kun kuljin läpi joku mies soitti ja lauloi kivasti ja joku toinen, puna-oranssin väriseksi laittautunut mies seisoi patsaana keräten ihmisten ilmeitä.

On kauppa, jossa kassa katsoo tuimasti tärisevää miestä jonka kynsien alla on jotain mustaa ja joka aikoisi ostaa halvan tikkarin. On kirjasto jossa ohikulkevaa miestä nopeasti katsova nainen saa tämän riesakseen treffeja ehdottelemaan. On katu jolla mies tulee tarjoamaan sateenvarjoaan ventovieraalle. On metroasema jossa puli tulee kysymään tikkuja tai sytkäriä. On julkisia jossa kännykkään puhuvia ihmisiä katsotaan pahasti. On portaikkoja joissa on hyvä pysyä oikealla puolella, koska vasemmalla kulkevat kiireiset.