IRC-Galleria

Olen jumittunut. Vietän aikaa pitkälti ei-kotona, vaikka tykkään kämpästäni & viihdyn siellä. Mikäs tässä ny? Eilen olin pitkään Teakissa, sitten ruokaostoksille ja kotiin. Tulin kahdeksan aikoihin, nukahdin kahdeksan aikoihin. Tänään työharjoittelussa Töölössä yhdeksästä kahteentoista ja sitten menin Stokkalle ja sieltä Kamppiin. Nyt kirjoittelen kouluni koneella. Kiva tää nettiyhteys :)

Harmittaa viel se eillinen. Toisaalta, näistä oppii. Johanna viestitti mm. et haenko uudestaan. Hyvä kysymys, selvä vastaus. Jokin tässä viehättää. Saa irrotella suht. vapaasti, saa esiintyä, voi tehdä outojakin juttuja kuten esittää aasia tai kummitusta häpeämättä yhtään tai miettimättä et mitä noi toiset nyt musta ajattelee :) Ihanaa, rentouttavaa ja mul jäi puolen tunnin sessiosta hyvä fiilis. Teakissa näki tuttuja - tosin monenkaan nimeä en muistanut enkä muista. Useat jostain pääsykoepoppoosta, samoja kokeita kierretään.

Mä haluan, mä haluan, mä haluan. Teatteria! Ei mitään pelkkää kesäteatterimeininkiä (okei, jotkut kesäteatteriesitykset voi olla hyviä, niissä harvoissa joita mä olen nähnyt näytteleminen on välil ollut aika kauniit ja rohkeat -tasoista) vaan näyttelemistä. Ei mitenkään hyväpalkkainen duuni kaiketi ja työajat on pitkiä mut, toisaalta, se vapaus ilmaista itseään, mahdollinen yleisö. Ku kerran kokee mitä on näytellä ja rakastuu siihen juttuun, ei sitä halua olla ilman. Teatteri tuntuu osalta mua ja mä pidän siitä. Haluan saada näyttää tunteeni, en mä halua joutua miettimään et saanko mä nyt itkeä tai nauraa tms. niin kuin nykyisessä työssä joutuu tekemään. Mä pidän siitä että mä olen herkkä, en mä halua luopua siitä vaikka joku sanoisi että kannattais.

Eh :) Menipä tää nyt syvälliseksi. No mikä ettei :) Anyway, olen tässä huomannut alkavani miettiä et mitä tehdä seuraavalla kerralla. Mitään en kadu mitä pääsykokeissa tein (öh?), tarkoitan että oon tyytyväinen. Mut aina jotain hiomista sieltä löytää. Jos jäis vaan suremaan ei tätä (siis kouluihin hakemista) jaksais kauaa.