Jos neljä vuotta sitten olisin tiennyt, että catering alalle hakeutuminen tulisi varjostamaan elämääni vielä senkin jälkeen kun olen valmistunut sieltä, en olisi koskaan sinne hakenut ja jos armeijaan mennessäni olisin tullut ajatelleeksi mahdollisia seuraamuksia kun kirjoitan koulutuksekseni Catering-alan perustutkinto, en olisi sitäkään yhteenkään lomakkeeseen merkinnyt (valitettavasti täytettäviä lomakkeita ensimmäisenä päivänä oli ainakin sata).
Nimittäin sotilaskeittäjäksi siirsivät :D tai ainakin yrittivät...
Ette tiedäkkään kuinka elämä vilahtaa silmien ohitse, kun alikersantti pyytää käytävään ja kysyy: "onko teille kerrottu että teidät on siirretty sotilaskeittäjäksi?"
Noin 0,5 sekunnin ajan luulin paskaksi läpäksi, sitten kävin läpi kolme ihmismielen perus olotilaa: epäusko, ärtymys ja viha jonka jälkeen vaadin saada puhua Kapteenille.
No, Herra Kapteenillahan ei ole morteille aikaa, joten pääsin Rouva Kersantin juttusille, joka selitti että vapaaehtoisia oli ollut niin vähän, että oli pakko alkaa määräätä ihmisiä keittäjiksi ja ensimmäisenä tietenkin katsottiin jokaisesta joukkueesta, kenellä on eniten kokemusta alasta. No, voitte kuvitella kuinka helppo on valita 22 hengen joukkueesta henkilö, jolla on 3 vuoden koulutus alalta ja kokemusta useista eri työpaikoista.
Kiitti vitusti 9. luokan yhteishaku päihteiden vaikutuksen alaisena tehty
Mutta onneksi olen taitava suustani, joten Rouva Kersantti ymmärsi kantani ;)
Hän vei asian eteenpäin Kapteenille ja saadessani uutiset, en tiedä ollakko iloinen vai ei.
Saan siis jäädä omaan joukkueeseeni, mutta joudun silti käydä kolme viikkoa kestävän sotilaskeittäjäkurssin, eikä näin ollen minusta siis tule sotilaskeittäjää, vaan pysyn tarkka-ampujana... mutta siltä varalta, että joku keittäjistä sattuisi sairastumaan, tarvitaan henkilöitä, ketkä tarvittaessa kykenevät tuuraamaan.
Joten mahdollisia sotilaskeittäjävuoroja on tiedossa jokaisella leirillä... eli varmuuden vuoksi joudun nyt vemuloimaan jokaisella leirillä.... vittu. Viimeinen asia mitä haluan on olla perinteisessä vemppajonossa aina ennen leirejä, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Mutta vielä vähemmän haluan toimia sotilaskeittäjänä. Tulin armeijaan koetellakseni fyysisiä ja henkisiä rajojani, en kuorimaan perunoita, saatana.
Koska taistelen aina viimeiseen asti, kävin perjantaina Kapteenin luona pyytämässä kokonaan vapautusta. Yritin kaikkeni... vetosin Kapteenin inhimillisyyteen, kerroin sairaasta isoäidistäni... ei onnistunut, mutta hyvää oli kuitenkin se, ettei vastaus ollut heti: "Ei onnistu. Voitte poistua" vaan juttelimme pitkään ja Kapteeni taisi jopa ymmärtää minua. Hetken luulin jo olevani voiton puolella. Ja jossei keskustelusta mitään muuta jäänyt käteen, niin ainakin jäin hänen mieleensä, kun kerroin motivaation tasostani ja miten aion hakea jälkiAUK:kiin tai kotiutua vähintään Korpraalina. Voitte varmaan kuvitella miten uraohjuksena hän piti kuulemastaan.
Mutta lol ehkä seuraavista kolmesta viikosta tulee ihan mielenkiintoisia... kurssi siis alkaa maanantaina ja aion perseillä niin huolella... mutta kuitenkin siinä määrin, ettei heillä ole perusteita antaa esa-pekkaa :D (poistumiskieltoa)
Kolmen viikon päästä se on kuitenkin ohi, jonka jälkeen pääsen suorittamaan sotilaspoliisin voimankäyttöoikeudet ja sitten erikoistuminen tarkka-ampujaksi alkaa...
PS. Äsken TV:stä takanani tuli BB ja sivukorvalla kun kuunteli sitä menoa, niin ei helvetti, vittu te ihmiset olette tyhmiä. Päätin äsken että haen seuraavaan BB:hen
PPS: Aika lepi homma: Luutnantti tuli pyytää mua piirtää pilakuvan Kapteenist ku se täyttää 30v. huom. "pyytää", varmaa eka kerta intis ku ei käsketty, mut aion tehä sen anyway kuntsarin toivos
*UPDATE*
Ja tässä kuva feat. Kapt. Kalliola
