Sihisee ja kitisee.
Natisee ja ratisee.
Tuutulaulua laulettaessakin, tupakka suussa äidilläänsäkin.
Kaunis lapsi keinussaan, hyppää pois vauhdeista.
Murtaa äitinsä sydämen, juoksee kauas kodista.
Minne vie lapsen tie, hän surunsa mukanaan vie.
Ei pääse lapsi tuskistaan, vaikka pääsi eroon vangitsijoistaan.
Lopulta huomaa lapsi, on hän kuitenkin äidin oma silkohapsi.
Vaikka perheensä kuoppaan heitti niin koirat kuin lapsetkin,
uskollisuus silti tuo molemmat takaisin.
Jonain päivänä lapset ottaa koirat mukaan,
vanhemmat kuoppaan heitettyään.
Aika oli heidän lähteä,
lapset jatkaa perinnettä.