IRC-Galleria

En aio luovuttaa
En saata unohtaa
en saa aikaa takaisin
teen kaiken väärin kuitenkin

Miten tunnenkaan itseni pieneksi,
ne yrittävät pelotella minua,
ja ovat siinä täydellisesti onnistuneetkin,
miten katsotte minun kärsiviä kasvoja.

Yritän kovettaa itseni,
etten tuntisi,
kun en tunne mitään
en tiedä miksi eläisin.

Onko tämäkin vain sanahelinää,
turhaa.
Ja tiedän tarkalleen, en sitä itse voi päättää...

Mausta mielesi mukaan....

Kylläpä teksteistä joita näemme joka päivä muodostuu aika paljon erinlaisia merkityksiä.

Kaavakkeissa kysymykset,
vastaan "olen ruma"
en uskalla sinua lähestyä,
en niitä lauseita kuiskata.

Uskoin siihen aikoinaan,
kerroithan sinä sen,
kun jätit,
en usko hetkeäkään.

Ja kyllä minä tiedän,
olen ruma,
niin kauan kuin siihen niin vastaan.

Ovat kertoneet minun olevan tottunut,
se on valhetta, ei siihen totu,
ehkä turtuu, ja sitten ei välitä

Ei ole diagnoosi minua auttanut,
ei tyhjät kasvot edessäni.
Olen nauttinut niitä mitä olette määränneet,
kalpeampana peiliin katsonut....

Ja nyt kun pelkään herätessäni,
tärisen vuoteellani
te ette tiedäkään mitään,
ette minusta,
ettekä siitä mikä sisälläni elää.

Te voitte nukahtaa,
niinkuin minä en koskaan,
olenko sitten katkera?
Päättäkää te, elämäni olette jo

Joka päivä on hukkaanheitettyä elämääni,
jota en ole pyytänyt,
en ole tahtonut,
en ole ansainnut,
ja joka ilta mietin syytä miksi jäisin.

On vaikeaa ymmärtää,
pelkoa ilman järkeä.
Maailman pyörimistä ympärillä,
sekin sokeana.

Kyllä helpottaa,
en vain usko,
en sekuntiakaan

Hetket,
tummat sävelet ohjaten minua.
Tunnit,
vaikutusaikaa odotetaan,
eikä pelasta kuitenkaan,
katseilta.
Sattuu kuin tuhat pistoa,ja sekin on vähättelyä.

Miten kauneimmista kuvista tehdään minun painajaisia?
Miten ihaninkin lause huudetaan,
olen pyytänyt anteeksi, en vähiten itseltäni.
Joskus ehkä saan ne teot sovitettua,
kumpa vain löytäisin tien,
tien sinne mielenrauhaan.

Valot sokaisevat silmiäni,
enkä aina löydä sitä vastausta
miksi täällä jatketaan
ja mihin suuntaan

monesti luvannut yrittää
heikkouteni peittää
saaden oloni tyhjemäksi
mieleni raskaammaksi

kuka sitten kertoo
miten päättää
kuinka alkaa...

En taida enää jaksaa,
anna yksi syy
saatan poistua.

Syy lopun lukemiseen,
viimeiseen tarinaan,
lyhyesti kerrottuna,
kauneus lepää...