IRC-Galleria

Pontikka on tavallisesti viljasta, perunasta tai sokerista käyttämällä ja tislaamalla kotitarpeiksi valmistettua viinaa. Prosessia on perinteisesti kutsuttu viinan polttamiseksi. Viime vuosina on myös pienteollisesti valmistettua viinaa myyty pontikan nimellä. Pontikkaa eli ”kotipolttoista” on usein poltettu salaa. Etenkin vanhoina aikoina pontikka tehtiin viljasta tai perunasta ja se oli siis maanviljelyn tuote. Pontikan teko on pääasiassa ollut laitonta 1800-luvun loppupuolelta asti. Vuodesta 1995 Suomessa Alkossa myyty "pontikka" ei sanan varsinaisessa mielessä ole pontikkaa, koska se ei ole kotipolttoista. Sana pontikka tulee ruotsinkielisestä sanasta pontak, joka 1700-luvulla tarkoitti ranskalaista pontaque-nimistä bordeaux-viiniä.[1]

Viinan tislaus perustuu pääosin siihen, että etanolin kiehumispiste (78,3 °C) on selvästi alhaisempi kuin veden (100 °C). Tällöin tislaamalla voidaan erottaa lähes puhdasta alkoholia jopa yksinkertaisin välinein.

Pontikan perusraaka-aineena käytetään perinteisesti viljasta valmistettuja maltaita, mutta myös peruna, marjat ja jopa jäkälät kelpaavat. Pontikkaa valmistettaessa tehdään ensin mäski, eli veden, hiivan, sokerin ja maltaiden seos, jonka annetaan käydä. Käymisen tuloksena sokerista (C6H12O6) tulee reaktiotuotteina etanolia (C2H5OH) ja hiilidioksidia (CO2). Käymisprosessin jälkeen mäskistä erotetaan tislaamalla alkoholia, jota edelleen tislaamalla tisle väkevöityy, toisin sanoen sen alkoholipitoisuus kasvaa. Niin sanotun kolmesti kirkastetun eli kolme kertaa tislatun pontikan alkoholipitoisuus voi olla jopa 96 til-%. Tätä korkeammaksi alkoholipitoisuutta ei saada tislaamalla, sillä tässä suhteessa etanoli muodostaa veden kanssa atseotrooppisen seoksen.

Mäskin valmistaminen omaan käyttöön ei ole rangaistavaalähde?, mutta siitä ei saa tislata alkoholia ilman erityistä lupaa. Pontikan keitto kotioloissa voi olla terveydelle vaarallista ilman asianmukaisia laitteita ja osaamista. Lisäksi on olemassa myös tulipaloriski, jos laitteisto vuotaa.