On viileää, on syksy.
Silti aurinko paistaa,
ja pelto vihertää.
Tuntuu hassulta,
jotenkin epätodelliselta.
Niin, mikä on totta,
mikä on todellista?
Onko elämänikään
todellista, mietin.
Nipistän itseäni, se sattuu.
Ainakaan en siis nuku,
ehkä olen myös todellista,
olen olemassa.
Kuten syksykin,
aurinkoineen ja vihreinä
loistavine peltoineen.
(c) Sappe 11.10.06