tiedättekö joskus, kun sydän on vaan raskas myökky (surusta ja) huolesta,ja kun ei happi halua kulkea.
joskus kun pelkää tulevaa ja toivoo, muttei pysty piilottamaan sitä kaikkea mielestään vaikka kuinka haluaisi.
kun kyyneleet vaan valuu, vaikka piilottaa päänsä huiviin, tai tyynyn alle.
Joskus kun kaikki suru saa tajuamaan ettei halua ikinä luopua toisesta.
kun tajuaa ettei voisi enempää rakastaa, ja että ei ole ikinä ketään joka voisi tietyn paikan sun elämässä täyttää niinkuin se joka siinä on.
mulla on SE joskus nyt.