Riko minut rakkaani
riittää jo tää
en minä tiellesi esteeksi jää
toisten on vuoro
he palvokoot nyt
yksi on niin väsynyt.
Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainot mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan