IRC-Galleria

Tjooh, pitäs sitä kai jotain reissusta kirjuttaa!

Lauantaina ennen aamukuutta lähettiin kohti Pohojoosta, Kilpisjärvelle sit majotuttiin siinä illalla. Senverta hyvissä ajoin siinä oltiin että tunturiin vielä kavuttiin vipeltelemään (Saanan lähimaastoon). Satoi ja oli sumuista ja oli ku oltas oltu Irlanissa 8D Ai että rakastan lappia, oikeesti! Maisemat oli hienot vaikkei Saanan huipulle jaksettu lähteä (so last season, viime vuonna siel jo kävim). Osuttiin jopa toisen maailmansodan aikaselle lentokoneen raadolle (isä tunnisti sen jo pirun pellinpaloista jotka eka tuli vastaan O_O)

Sunnuntaina sitten kiivettiin Pikku-Mallalle (700 ja jotain metriä korkee). Se oli mukavaa! Voisin taas hehkuttaa lapin luontoa mutta lottoan et pointtini on jo tullu selväks <3
Illalla meinattiin sitten Saanalle vielä kavuta mutta todettiin et Malla oli vaatinu veronsa joten tyydyttiin taas vaan tasuttelemaan pitkin Saanan rinteitä.

Sitten maanantaina lähinnä Norjan puolelle, ja ajettiin Altaan ei niin suoraan. Koitettiiin Haltille ajaa ja no... Päästiin noin 10kilsan päähän mutta sitten todettiin että ei perkele tätä tietä. Että ihan vinkkinä jos Haltille Norjan puolelta koitatte, ottakaa pieni ja kätevä maasturi erittäin karkeilla renkailla. Se 'tie' on hyvin, hyvin off-road henkinen. Paikoin oli hiekat sade kuluttanu pois ja ajettiin pelkällä sepelillä ja pelättiin renkaiden puolesta. Ja etu-spoilerin toki myös. Oli positiivinen yllätys ettei sortunu maa alta ja tiputtu vuonon pohjalle, ja alkuosuudel oli iteasiassa ihan kivaa että oli sumua eikä nähty serpentiinimutkista alas. Ja ne oli tosiaan alkuosuudel, ja se tie meni koko ajan pahemmaks ja pahemmaks. Oli siel myös yhen auton levynen puusiltakin yhes välis, pudotusta oli vaatimattomat 50m miu arvion mukaan. Että jooh. Tajusitte varmaan jo miksei Haltille asti ajettu? Altaan siis!
Altassa ei sen kummempia, majotuttiin, käytiin pizzat (oli pakko ottaa Romo-niminen. Romo oli hyvä pizza!) ja semmoista!

Sitten tiistai-amuna otettiin nokka kohti NordKappia! >8D
Maisemat vaan parani, aivan upeita vuono-maisemia kateltiin ja todettiin että ihan ku Keski-maassa oltas. Myös peikkoja oli helppo uskoa siellä vipeltävän. u_u
NordKapp (Euroopan pohjoisin paikka) oli kanssa upea, kuten arvata saattaa. Oli jännää katella merelle tuulen tuivertaissa ja ajatella että tuolla jossain se Pohjois-napa on. Käyskenneltiin siinäkin vähän, ja tui tui siellä oli korppipari >8D (keskityn olennaiseen juu). Siellä tassutellessa tuli sitten Suomesta viestiä että Rii ei voi ihan hyvin, vaan paskoo verta. Siinä sitten vähän tuli hajoiltua, mutta kasailin itteni. Sinä iltana jo ajettiin sinne Suomen puolelle Karingasniemelle ja soitin koiran voinnista, ja pahempaan oli menty... Joen rannassa sain rauhoituttua, ja todettiin että huomisen tavoite on Joensuu.

Matka halki Suomen sujui mukavasti, olokin oli yllättävän rauhallinen. Keskusteltiin isän kanssa ihan vakavistakin aiheista siinä sivussa.
Kun tuhannen kilometrin päästä pääsi kotiin ja haki koiran kotia, oli ihan mukavaa keitellä kauravelliä koiralle ja ite siinä lonkeroa naukkailla. Eiköhän tuo koirakin kuntoon saada, ja olen tyytyväinen että pystyin nauttimaan tuosta reissusta vaikka Rairin terveydentila ollu kyseenalainen tässä jo tovin.

Eiköhän tällä matkaraportilla jo alkuun päästä!