IRC-Galleria

Eli moon doomed.

Mutta nyt huvittaa taas kirjottaa vähän vakavampaa tekstiä.

Ongelmat ja pelot. Miusta on outoa, ja yllättävän yleistä miten harvat oikeesti tahtoo selvittää näitä. Etenkin kun no, miun ainoa kontrolliryhmä on minä, ja kerrottakoon nyt muutamia esimerkkejä, nämä nyt lähinnä peloista kun niitä tuossa lenkillä listasin päässä.
Pienenä miun kimppuun on hyökänny koira, mutta silti miulla on itellä seefferi nykyisin. Rotu, jota alkuun vähän arkailinkin. Tää on vähän huono esimerkki tosin koska olin senverta pieni sillon ettei tullu mieleen mitään kammoa kehitellä (tai sitten ei vaan kuulu miun perusluonteeseen).

Esimerkki #2, miuta on potkassu hevonen. Ainakin kolmesti. Oon ollu tekemisis oikeesti vihaisten hevosten kanssa, ja tadaa, vaikka hevosia jossain vaiheessa tosiaan arkailin, oon tekemisis aivan sulavasti niiden kans nykysinkin.

Ja kolmas. Miuta on pienenä melkein ammuttu päähän (ilmakolla tosin vaan mutta anyvei) ja olen ampunu aikuisiällä kiväärillä ja rakastin sitä.

Sitten huonoin esimerkki, eli ihmissuhteet. Oon ottanu turpaan ja kovassti, sekä monesti. Minuu on pidetty hyödykkeenä, ja jos olen asiasta räsähtäny, oon saanu haukkuja. Huonon tästä esimerkistähän tekee se että nykysin en luota tai usko pahemmin ihmisiin. En koe myöskään moniakaan ihmisistä mielenkiintoisina. Mutta ne jotka koen, ja yleensä itelle tärkeinä, niille olen kyllä äärimmäisen lojaali (jopa liian).

Luulen, että tää kaikki johtuu pääasiassa ihan siksi että olen tehny jotain asioiden eteen. Tiedostan myös että monissa tapauksissa oli syynä myös ihan puhtaasti oma vika ja moka.
Ja mainittakoon myös että ehkä minuu vaan yksinkertasesti kiehtoo pieni vaarantunne, ja tämä mahdollisesti siksi koska silloin on oikeesti merkitystä mitä tekee tai ei.

Merkityksestä päästäänkiin sitten niihin ongelmiin, niistä vielä vähän.

Tottakai sitä tahtoisi jättää ne huomiotta, mutta vaikka miten jättäisi huomiotta, ne ei vaan katoa. Ne on hoidettava. Se on valitettava totuus. Asiat ei muutu ellei niitä muuta.
Eikä miulla itseasiassa tällai yleismaallisesti ole enempää kirjotettavaa, joten hyvää yötä ja ennen kaikkea,
DEAL WITH IT.


((JK: Sori vaan jos vaikutan kusipäältä, tai siltä että luulisin olevani ite täydellinen kun tällasia raaputan, mutta tää nyt on vaan omaa ajatusmaailmaa ja elämän ohjenuoraa, joten nii. Ja en todellakaan luule olevani täydellinen <3))