I've already lost count miten monesti oon itkeny ja kohta taas nauranu (tai actually hymyillly leveesti, nauran aika harvoin nowdays).
Ei, siis miulla ei ole mitään hätää täällä, vähän pakkomielteitä vaan, carry on.
Ja kyllä, minähän kirjotan suomea ja englantia sekasin kun huvittaa ja just nyt huvittaa.
Mietin muuten että rupeisin pitämään erillistä blogia ja lopettasin (tai ainaki vähentäsin) tänne kirjottelun. Let's see.
...Ja lähinnä ihan siks että no ensinnäit seminålå joku ihkuglatsu ja toisekseen en usko että montaakaan teistä, jotka miun kirjotteluista saatte ilmotuksen, oikeasti kiinnostaa. Paitsi teitä kahtatoista stalkkeriani (ootte hauskoja, tietäkää se). Toki voi olla että projosoin vaan omia välinpitämättömyyden tunteitani teihin ja oletan ettei muitakaan paljon kiinnosta muut ihmiset, kun ne ei itseäni kiinnosta. Elleivät ole kiinnostavia (Oh YES the LOGIC here) mistä päästäisinkin hassusti aiheeseen 'mikä on minusta sitten kiinnostava ihminen' johon lyhyesti nyt vastattakoon että inspiroiva ja ei, senkin kysely ikäiset hömpät, en ala määritellä inspiroivaa ihmistä, en nyt, vaikka loistavasti tätä tajunnan virta -laatuista tekstiä tähän ruutuun koko ajan valuukin ja ei, en voi olla ajattelematta että voisin tämänkin tietokoneen näppäily innon jota kirjoittamiseksikin kutsutaan kavaoida johonkin kunnolliseen kirjoitukseen enkä vain blogitekstiin ja nyt loppu.