Am I still your charm or am I just bad luck?
Eiku oikeesti, reippaasti kättä ylös jos mieluummi ette ois koskaan tavannukka minua.
Pelkään nykysin että monikin vihaa, inhoo, eikä van arvosta minua.
Ja se on hei aivan luonnollista ja järkeenkäypää. Välillä myös tuskan karpalo ohimoltani vierähtää kun kuvittelen mitä kaikkea ihmiset puhuu miusta.
Tottakai miun maailmankuva saattaa vaan olla silleen vääristyny koska aika usein on käyny niin että esimerkiks hoidan 4 päivää oikein tunnollisesti koulussa/töissä ja saan makoisat haukut yhdestä päivästä kun en vain jaksa TAI saan kiitosta vain jos teen jotain äärettömän hyvin, jotain spesiaalia. Yrittämisiä ei lasketa.
Että ois sana nyt vapaa. Kertokaa toki mielipiteenne, toivosin ja arvostasin sitä. (Ja koska olen ylianalysointiin taipuvainen, hiljaisuuskin merkitsee).