Mutta siis kissa. Sirpan kissa. Simo Gabriel. Se pieni kullanvärinen perkele.
Siis jos joku ei tiedä tätä peruskuviota niin Sirpa otti kissan vaikka Riip on kissantappokone ja mie pahasti allerginen kateille.
Ihan sama mitä kukaan sanoo mutta miulle se teko viestii vaan että ''haista paska et oo tervetullu tänne/ei tarvii käyä/et koskaan (eli esim.joka viikonloppu) käy joten otan kissan nii ei tarvi käyä sit ollenkaa''.
Ja miusta pahinta tässä on se että Sirpa ainaki periaatteessa tietää miten iso, tärkeä ja vaikea asia perhe miulle on.
Niin kun kerran saunottiin ja hän jäähyllä totesi että ''mie toivon että sie saisit oikeen perheen ku sie osaisit arvostaa sitä'' ja sillon oli niitä harvoja hetkiä kun luulin että loppuin lopuks se ämmä tajuais jotain miusta.
Ja sitten se ottaa kissan.
Teen ny kissasta härkäsen koska joo, kyllä se miulle merkittee aika paljon etten minä enää yksinkertasesti voi mennä paikkaan jota pidin turvapaikkana, paikkana jossa rauhottuu kun maailma ahistaa, jossa hiipiä mettään murheitaan pakoon ja jota pidin jopa kotina.
Oon koittanu puhua asiasta sille mut eipä se vittu taho keskustella. Oletettavasti just siks että se tajuaa tehneensä hieman hölmösti.
Että juu eipä tässä, miulla on olutta, tupakkaa eikähän tarvii pelätä et saunassa tartteis naarmuja peitellä.