IRC-Galleria

Joopa juu, ei ollu tulokset vielä tullu eli jatkuu piinaava oottelu. Toisaalta en ees halua tietää! No joo, haluampas, mutta u get my point, huh?

Tänään ei oo ainakaan viel ollu nii paha olla ko eilen, mut lessee nu.

Ja koska välillä on ihan jees paeta todellisutta ja keksiä muuta ajateltavaa, niin asiasta kukkaruukkuun:

BJDt. Ne perseet on kalliita, tämähän on tiedetty aina mutta, mutta. Nyt rupesin ketkuilemaan mielessäni että mitä jos vaihtaisinkii nukeista hevoihin. Tai noi niiku hevo-pienoismalleihin (enkä ees schleicheihin) koska breyerit on miusta edelleen aika upeita. Ja ne ois huomattavan paljon halvempi |D

Kyllä, tykkään hepoista eli olen saletisti nolo

Lohduttava tieto että itellä on tyrmäyspillereitä. Ihan perseestä oikeesti ollu koko päivä hajoilla keskenään täällä, rupeen nukkumaan varmaan jo ysiltä tai jotain ku en jaksa tätä huomisen ootteluu yksikseen. Ja hups enpä ole muuten syönyt koko päivänä mitään. Hei hei ruokahalu! Tule joskus kotiin, tai jotai.

Oonko jo maininnu että pelottaa, ahdistaa enkä tiiä mitä teen?


Helvetti...

Meinasin päivällä todeta että olo on kun kuolemantuomioo odottavalla, mutta sitähän tässä tehään.

Tää päivä on ollu varmaan pahin. Aamupäivä oli yhtä paniikkikohtauksen poikasta, hysteeristä vapinaa ja hajoilua.
Ystävä olis todellakin ollu tarpeen, nytten kun otin tirsat nii on vähän helpottanu.

Mut voi luoja, pelottaa huominen ihan. Vitusti. On varmasti siinä ja siinä etten rupea itkemään puhelimeen jos siellä haimassa ei tulehusta olekkaan. Aion kyl tosin teettää kaikki maholliset ja mahottomat tutkimukset että se varmasti on se syöpä eikä tule vietyä koiraa turhaan piikille.


ETTÄ VITUN PIRTEETÄ TÄNNE TÄNÄÄN<3<4<5

Hups jotenkin päädyin tässä ryypiskelyn ohella kattelemaan KH-sarjiksia joita kattelin joskus ylä-asteella ja hups samaistun täs Axeliin että niin siis minä ja viina ollaan huono yhdistelmä. Viinin kanssa taas ei ole mitään ongelmaa, eikä näiden lonkero kultien. *HÖÖÖÖRPSRYYYYSDT*


Ainiin päivän toinen kohokohta oli kun kassatäti kysyi papereita ahihiihihihihihih <3

<__<

SIIS

Olen oikeesti ihan kamalan mustasukkane ja omistuksenhalune, mutta ehen ihmisistä tms. vaan mm. musiikista ja peleistä, siis ei siin sillo mitää jos tyyppi on jotai miulle tärkeetä musaa kuunnellu jo kauan mut sitte jos ns. miun aikaan joku innostuu jostain ns. miun musiikista/pelistä/ihan sama mistä nii tsaijaij on kova pala!

Onko tää ny sit miten normaalii?

Tai ymmärtääkö kukaan? D:

Rupesin pitää taukoa maalauksesta, pistin KHn tulille ja nytte mätän Xemnasia ja se ei kuole ja continuesta heittää vaa sen faiton alkuun ja minä haluun vaan nukkumaan perkeleeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee

Enkä tietenkä muista millo viimeks seivasin. Vois kyl silti vaan tylysti heittää mokoman laitteen pois päältä koska väsyttäääääääääääääääääääääääää

Vissii raskasta tää eloni mun.

Ensimmäinen aamupala oli kahvia ja tupakkaa, toinen aamupala Rockstaria ja kylmää pizzaa <3

Minusta se on mukavaa.

Sekin on mukavaa että sain Rairille vielä tälle päivälle lekuriajan koska oli tullu peruutus. I say fuck yeah.

Tjooh, pitäs sitä kai jotain reissusta kirjuttaa!

Lauantaina ennen aamukuutta lähettiin kohti Pohojoosta, Kilpisjärvelle sit majotuttiin siinä illalla. Senverta hyvissä ajoin siinä oltiin että tunturiin vielä kavuttiin vipeltelemään (Saanan lähimaastoon). Satoi ja oli sumuista ja oli ku oltas oltu Irlanissa 8D Ai että rakastan lappia, oikeesti! Maisemat oli hienot vaikkei Saanan huipulle jaksettu lähteä (so last season, viime vuonna siel jo kävim). Osuttiin jopa toisen maailmansodan aikaselle lentokoneen raadolle (isä tunnisti sen jo pirun pellinpaloista jotka eka tuli vastaan O_O)

Sunnuntaina sitten kiivettiin Pikku-Mallalle (700 ja jotain metriä korkee). Se oli mukavaa! Voisin taas hehkuttaa lapin luontoa mutta lottoan et pointtini on jo tullu selväks <3
Illalla meinattiin sitten Saanalle vielä kavuta mutta todettiin et Malla oli vaatinu veronsa joten tyydyttiin taas vaan tasuttelemaan pitkin Saanan rinteitä.

Sitten maanantaina lähinnä Norjan puolelle, ja ajettiin Altaan ei niin suoraan. Koitettiiin Haltille ajaa ja no... Päästiin noin 10kilsan päähän mutta sitten todettiin että ei perkele tätä tietä. Että ihan vinkkinä jos Haltille Norjan puolelta koitatte, ottakaa pieni ja kätevä maasturi erittäin karkeilla renkailla. Se 'tie' on hyvin, hyvin off-road henkinen. Paikoin oli hiekat sade kuluttanu pois ja ajettiin pelkällä sepelillä ja pelättiin renkaiden puolesta. Ja etu-spoilerin toki myös. Oli positiivinen yllätys ettei sortunu maa alta ja tiputtu vuonon pohjalle, ja alkuosuudel oli iteasiassa ihan kivaa että oli sumua eikä nähty serpentiinimutkista alas. Ja ne oli tosiaan alkuosuudel, ja se tie meni koko ajan pahemmaks ja pahemmaks. Oli siel myös yhen auton levynen puusiltakin yhes välis, pudotusta oli vaatimattomat 50m miu arvion mukaan. Että jooh. Tajusitte varmaan jo miksei Haltille asti ajettu? Altaan siis!
Altassa ei sen kummempia, majotuttiin, käytiin pizzat (oli pakko ottaa Romo-niminen. Romo oli hyvä pizza!) ja semmoista!

Sitten tiistai-amuna otettiin nokka kohti NordKappia! >8D
Maisemat vaan parani, aivan upeita vuono-maisemia kateltiin ja todettiin että ihan ku Keski-maassa oltas. Myös peikkoja oli helppo uskoa siellä vipeltävän. u_u
NordKapp (Euroopan pohjoisin paikka) oli kanssa upea, kuten arvata saattaa. Oli jännää katella merelle tuulen tuivertaissa ja ajatella että tuolla jossain se Pohjois-napa on. Käyskenneltiin siinäkin vähän, ja tui tui siellä oli korppipari >8D (keskityn olennaiseen juu). Siellä tassutellessa tuli sitten Suomesta viestiä että Rii ei voi ihan hyvin, vaan paskoo verta. Siinä sitten vähän tuli hajoiltua, mutta kasailin itteni. Sinä iltana jo ajettiin sinne Suomen puolelle Karingasniemelle ja soitin koiran voinnista, ja pahempaan oli menty... Joen rannassa sain rauhoituttua, ja todettiin että huomisen tavoite on Joensuu.

Matka halki Suomen sujui mukavasti, olokin oli yllättävän rauhallinen. Keskusteltiin isän kanssa ihan vakavistakin aiheista siinä sivussa.
Kun tuhannen kilometrin päästä pääsi kotiin ja haki koiran kotia, oli ihan mukavaa keitellä kauravelliä koiralle ja ite siinä lonkeroa naukkailla. Eiköhän tuo koirakin kuntoon saada, ja olen tyytyväinen että pystyin nauttimaan tuosta reissusta vaikka Rairin terveydentila ollu kyseenalainen tässä jo tovin.

Eiköhän tällä matkaraportilla jo alkuun päästä!

Tajusin tänään että miun elämä on perseestä. Koira tekee ehkä kuolemaa, oon erittäin yksin, oon jumis paska koulussa, ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia, ja siis...

Jos huomenna (tai siis tänään) on viiminen kerta kun nään Riin nii mie en jaksa.