"Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo
kuurassa maa. Ovi aukeni silloin, kun
mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli
viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan,
lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella
selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja
valohon. Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on
pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi
olla vois. Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin"
Älä ota kesäkissaa