IRC-Galleria

Äiti hiero eilen mun hartioita, mikä oli toisaalta hyvä juttu, mut taas toisaalta ei ollu. Se löyty mun hartioista kipeitä kohtia ja nyt on hartiat sit kipeet. Tai siis tuo vasen puoli on kipeempi. Ja eilen kävin heppaileen, mikä ei taaskaan ollu hyvä idea. Tosin mulla ei vissiin oo koskaan ollu kovin järkeviä ideoita.

Lauantaina olisin halunnu lähtee Kukonhiekkaan, mutta en sit lähteny. Olis ehkä pitäny. Vaikka en olis kovin paljon kärsiny tanssia, niin en olis ollu kuiteskaan kotona. Täytyy kattoo tuleeko nyt tulevana lauantaina lähettyä minnekään, mut 11.10 Hiekkaan ja Mikkoa kattomaan. Tulis jo nopeesti tuo ilta.. ;P (Olenko malttamaton, en..:P)

Mitähän sitä keksis tälle viikolle tekemistä?? Kun vielä siis tuo saikkari jatkuu, niin ei ole ede töitä odotettavissa.. :( No täytyy kattella sitten kun tulee semmonen tilanne, et seinät kaatuu päälle, niin lähen kaupunkiin, jos ei muuta, niin ihan vaan hengaamaan ja tappamaan aikaa...


Vielä loppuun erästä Taikakuun kappaletta hieman..:D

"oot jäänyt mun mieleen, enkä voi unohtaa
taas tajuan vieneen kaiken muun taa..

voiko mulle käydä niin vaikken usko ihmeisiin
kaikki muistot, syksyt, puistot saat muistamaan
tunne tuttu polttaa taas, uskallanko soittaakaan
oon miettinyt ja pelännyt, kuinka kaipaankaan
saat muistamaan "

Vielä sain viikon saikkaria ton nilkan takia. Nivelsiteet siitä sitten revähti ihan kunnolla. Et hyvin mä osaan kompuroida.. Mut mikäs siinä, vielä ainakin viikko kotona neljän seinän sisällä, taitaa seinät alkaa taas kaatumaan päälle, jos ei mitään keksi tekemistä. Toisaalta ei pahemmin pysty oikeestaan mitään tekemään, ku pahemmin sais rasittaa tuota, ainakaan alkuviikosta. Mut minkäs teet.. Noo, kohta 11.10 ja pääsee tanssimaan Kukonhiekkaan. (Ettekä virnuile yhtään, tiedän mitä ajattelette)..

Saikkaria sitten tuli loppuviikko, kun nivelside venähti siinä eilisessä kompuroinnissa. Autolla ajo ei ollu kivaa, kun sattu koko ajan nilkkaan, mut onneks ei varmaan oo murtumia. Jos perjantaihin mennessä ei asetu, niin sit kuvataan. Ja sit jos siellä on murtuma, niin sit VITUTTAA ja rankasti. Mut epäilen niitä murtumia, kun en kärsis kävellä yhtään. Mut eihän sitä koskaan tiedä.

Taas se on todettava, että kätevältä onnistuu kaikki. Mä en vieläkään tajua, miten eilen onnistuin melkein katkasemaan nilkkani. Olin menossa takaovesta varastoon, kattomaan josko joku olisi vieny mein sulismailat sinne, mut enpä päässy rappusia pitemmälle. Pasi oli just tulossa sisälle, kun oli hakemassa puita saunaan ja sanoi ovella, että nyt on kohta selkä poikki, kun kanto niin ison kuorman puita kerralla, ja mä vaan tokasin, et kohta on nilkka poikki ja samalla kun sanoin sitä, niin menin polvilleni maahan, kun jotenkin onnistuin nilkkani venäyttämään. Ensin meinasin, että eihän tässä mitään, mut en kerinny edes sitä ajatusta loppuun, kun alko ihan saatanan moinen kipu.
Äiti oli varastossa, kun se vei mehuja pakkaseen, niin se vaan katto, et mikä mulle tuli. Siis, tossa nilkassa oli semmonen kipu, ettei koskaan oo ollu, etten voinu vähään aikaan tehä muuta kun vaan istua pitää kiinni nilkasta, et edes vähän helpottaa. Äiti onneks haki vihannespussin ja pyyhkeen siihen, että se ei onneks turvonnu ihan sikana, mut vähän kuiteskin. Ja painoo ei pahemmin varata tänäänkään sille, et saa nähä mitä auton ajamisesta tulee, kun pitää kuiteskin käydä töissä sanomassa...

Et siinä se suliksen peluu sitten tänään oli. Me vielä töissä puhuttiin, kun purettiin kuormaa ja olin kylmiössä, et olisko noloa, jos joutuis hakemaan saikkaria sen takia, et olis vilustunut siinä. Ja nyt sit tää nilkka.

Mä en vaan ymmärrä et miten onnistuin siinäkin toheloimaan tollai....

VITUTTAAAAA!!!!!!!!

Sain siis keskiviikkona töitä, eilen, tänään ja kaksi seuraavaa viikkoa. Ihan kivaa, vaikka nyt tuntuukin, et menee elämä ohi, kun en oo pitkään aikaan heränny aamulla aikaseen ja lähteny jopa ihmisten aikaan nukkumaan. Mut ehkä se tekee vaan hyvää mulle välillä. Pääsin Vapon pääkonttorille Jyväskylään. Nyt nää kaks päivää menee tiskatessa, mut tänään tutustun paremmin kokouskahvituksiin yms. Ja vissiin ens viikolla alotan niistä enemmän tai sit en. En tiiä vielä sinne asti. Ihan kiva ja mielenkiintoinen paikka, hieman erilainen ku ravintolat, mut vaihtelu virkistää..

Huomenna pitäis vissiin siivota päivästä, käydä Hankasalmella Mikko-markkinoilla ja illalla Kukonhiekkaan Taikakuuta kattomaan. Pitkästä aikaa..
Täällä on kylmä ja pitäis vissiin mennä syömään aamupalaa, et jaksaa olla töissä..

Miks KELAlla pitää olla niin monimutkaiset hakemuslomakkeet? Ja kun niissä kysytään aina samat asiat moneen kertaan. Rasittavaa..

Mut huomenna tanssimaan Hoviin Mikon ja lauantaina Kukonhiekkaan Taikakuun tahtiin. Voipi tulla taas jotain, lauantaita en uskalla edes ajatella, edellisen Kukonhiekan reissun muisto mielessä.. :P *tahtoo sen illan osittain takas*

Kävin tänään mummolan koiran kanssa lenkillä tuolla metsässä, jossa oon ratsastanukin joskus. Siellä oli hyvä juosta, kun pehmeetä maata, mutta kiviä ja puiden juuria aika paljon, mut ne ei haitannu menoa. Hiekkatiellä en edes viittiny alkaa juoksemaan, kun jalat olis tullu taas turhasti kipeeks, tosin ne tuli silti, mut nyt se johtuu noista uusista pohjallisista. Josko sais jalat oikeeseen asentoon juostessa, niin vois juosta pitempiä matkoja, ilman että jalat tulis aina kipeiks..

Pitäis vissiin lähtee nukkumaankin, et jaksaa huomenna tanssia, vaihteeks. Vastahan mä lauantaina olin. Revontulessa ja Sykettä kattomassa ja hauskaa oli, kuinkas muutenkaan. Ja mä olen edelleen sitä mieltä, et vaihdan ainakin etunimeni... :P (kuka tajus, kuka ei) :D

Hän on mennyt sen huomaan,
Leikki vain et enempää,
Ollut kuitenkaan,
Hän pilvilinnat luomaan,
Sulle pystyi tyhjästä noilla puheillaan,

kertosäe:

tahtoisin vain lohduttaa,
Hetket nää nyt kanssain jaa,
Vaikka haavees onkin särkyneet,
Tahtoisin vain lohduttaa,
Miksen niin mä tehdä saa,
Miks sun silmiis nousee kyyneleet,
Häntäkö mietit vaan

Miksi suolaa jotkut haavaan,
Vielä heittää lopuksi tuskaa lisäämään,
En mahdu siihen kaavaan,
Mulle riittää syliini jos painat pään,

kertosäe

Tahtoisin vain lohduttaa,
Miksen niin mä tehdä saa,
Tahtoisin vain lohduttaa,
Häntäkö mietit vaan

Neljänsuora : Tahtoisin vain lohduttaa.

Ei pitäis kuunnella hitaita ja rauhallisia kappaleita, koska tulee mieleen muistoja, joita ei haluais muistella, ainakaan näin illalla. Ja varsinkaan, kun ei tiedä tapaako ihmisiä enää, joita voisi haluta tavata ja tutustua paremmin.

Tahtoo TANSSIMAAN!!! Alkaa mennä hermot, kun pitää olla kotona melkein 24/7 ja vielä neljän seinän sisällä, kun ei aina jaksa olla lenkilläkään, eikä oo oikein täällä semmosta paikka, johon vois mennä vaan istumaan ja miettimään. Tai ehkä tonne joen rantaan vois mennä, mut en tiiä onko siellä paikkaa istua muualla kun nurmikolla, ja se on kosteeta maata, et ei oo kiva istua mitempään siinä. Pitäis vissiin käydä katsastaan se paikka, mut en huomenna ainakaan mee, kun on tanssikurssi, jonne meinasin paukasta. Mitähän siitäkin taas tulee?? Pari tuntia leikkiä miestä, tosin multa se luonnistuu, melkein kun luonnostaan tulee miehen askelet jo, vaikka viime viikolla vasta aloin oleen fuskussa mies, muuten menny sen pari vuotta naisena...

Et kai mun olis pitäny olla sittenkin mies, kun on noita naisia enemmänkin joita pitää tanssittaa, aina kun ei ite oo tanssimassa..:P

Kyllä Kake Randelinilla on ihan hyviä kappaleita, ja jotkut oikein kunnolla osuvia. Kuten Nasta pimu.
Muistoja, muistoja tulee mieleen...

Nyt on siis viikonlopun humpat tanssittu ja jalat oli aamulla ihan muusina, ei oikein tehny kovin paljoa kävellä, eilen loppuillasta alkoi tuntumaan, että ei jaksais tanssia enää, mutta...

Kiitos Piia ja Virpi koko viikonlopusta ja Tarjalle kiitos eilisestä, joskus uusiks?? ;P