> "Järvinen ja Lahtinen olivat potilaina sairaalassa ollessaan huonetoverit.
> Järvistä syletti, kun Lahtinen jatkuvasti teki jekkuja, ja onnistui vetää
> Järvistä höplästä. Koko potilasaikansa Järvinen mietti keinoa päästä
> tasoihin. Idealamppu vaan ei syttynyt, ja tuli Järvisen kotiinlähdön
> päivä.
>
> Lahtisen hyvästeltyään hän poistui, ja oli jo kävelemässä kohti sairaalan
> ulko-ovea havaitessaan raollaan olevan lääkärien pukuhuoneen oven. Silloin
> hänellä välähti...
>
> Järvinen nappasi huoneesta valkoisen takin, veti hengitysmaskin
> kasvoilleen ja lähti marssimaan kohti Lahtisen huonetta.
>
> -Päivää, olen osaston uusi lääkäri, Järvinen esitteli itsensä ääntään
> muuttaen. -Tarkoituksemme on mitata teiltä pitkä kuume. Se tapahtuu
> peräsuolesta, ja teidän on maattava aloillanne 2 tuntia aivan liikkumatta.
>
> Lahtisen ei auttanut kuin totella. Hän jäi makaamaan vatsalleen, samalla
> kun Järvinen marssi huoneesta ulos itsekseen hykerrellen. Lahtisen aika
> mateli. Vaan ei auttanut, lääkärin määräys.
>
> Lähes kahden tunnin kuluttua hoitaja sattui vilkaisemaan huoneeseen.
>
> -Voi herran jumala, mitä te teette?! hän huudahti. -Ei hätää, Lahtinen
> selitti, osaston uusi lääkäri käski mitata minulta pitkän kuumeen.
>
> -No sehän nyt on aivan mahdotonta, hoitaja tuhahti.
> -Kuinka niin?
> -No, ensinnäkin, osastolla ei ole uutta lääkäriä.
> Toiseksi, lääketiede ei tunne käsitettä 'pitkä kuume'. Ja kolmanneksi,
> vaikka tuntisikin, ei sitä ainakaan tulppaanilla mitata."