IRC-Galleria

Jihuu~!

Vaiks Myvin keikalle en ny sit varmaan pääse, ni Ayabieta ainaki menen kattoon. (^___^) Se nimittäin kyllä on mun yks suursuosikeista j-rockbändeistä. Nykyään en kyl pahemmin enää j-rockia kuuntele, ku oon painottunu tonne j-popin suuntaan　「ジャニーズ。。：ＤＤ」.

でもさ。。彩冷えるをいつまでも大好きだよ！！

Onneksi tuo Miyavi ei enää näinä päivinä niin iske.. mutta olisi silti ollut hienoa päästä katsomaan kyseistä herraa, koska olen aina diggaillut hänen kitaransoittoaan todella paljon! (☆▽☆) We~ll.. we'll see. =P

Mutta on tosi, tosi, TOSI ( =D ) ihanaa ja mahtavaa ja kaikkea mahdollista päästä katsomaan taas Värittämisen jäähtymistä... :D:D:D:D Mun sydämessä on ilmeisesti jokin spesiaali paikka niille pojille, kun aina vaan menen niitten keikalle, vaikka olen jo kahdessa edellisessä käynytkin - ja mä en oo mikään kova keikkailija, eli meen todellaki vaan niitten bändien keikoille, joista pidän. Kun niitä sellaisiakin japsifaneja löytyy kyllä ihan riittävästi, jotka juoksee keikoilla ihan vaan siksi, "KUN NE ON JAPANISTA!!11! OMG!!!!!!11!!1!"

No joo. (´▽｀*;)

Ihan hienoo, ku mul on mononukleoosi - kansanomaisemmin "pusutauti" -, ja nyt neljättä päivää on sellaset kivut, että haluisin todellaki vaan kuolla. En pysty nieleen oikeestaan yhtään mitään. Ekana päivänä kipu pysy viel jotenkuten särkylääkkeillä hallinnassa, mut sit maanantaina ja eilen tiistaina oon vaan itkeny monta tuntii, ku on sattunu niin paljo. Ja lääkärit sanoo vaan, et se on ny vaan kärsittävä, ennen ku antibiootti alkaa tehota. Juu kokeilkaa vaan itte, ku ette pysty edes sylkee nieleskeleen muusta puhumattakaan. Noi lääkkeet mä ny sit on juur ja juur saanu kurkusta alas, ku oon vaival yrittäny, mut en mitään muuta.

Sitten.. koska olotilani ei vielä ollutkaan tarpeeksi huono, tänä aamuna mua alko myös oksettaa, ja vietin aamun/aamupäivän vessan lattialla maatessa, välissä pyttyyn yrjöten, ja lopun aikaa puoltajuissani itkien. Että näin. Tällai päiväl mul on ihan vähä parempi olo, mut sit esim. öisin oon nukkunu ny jotain neljä tuntii, ku herään jostaki syystä aina just neljän aikaan aamuyöstä, enkä enää saa unta kivun takia. Tänään on ollu tosi heikko olo, enkä oo päässy ees käveleen suorassa, vaan oon puoliks raahautunu aina sinne, minne on pitäny päästä. Mietin jo, et pitäskö lähtee keskussairaalaan suoraan tiputukseen, mut ei sinnekään pääse, ku oon norkkulainen, ja tarttis eka olla täältä lääkärin lähete. Ja nuo lääkärithän ei kirjota yhtään mitään, ku sanoo vaan et "Kärsi, kurja, kärsi."

Ja tää tauti on sellanen, et voi kestää pariki viikkoo. Okei. Olen melki kokonaan syömättä ja juomatta sit kaks viikkoo, ja seki mitä saan suusta alas, tulee pikaisesti paluupostina takas ylös. Noh.. Katellaan josko täsä ny sit viel parin viikon päästä oon hengis mitään kirjottelees.

Säilyis ny edes niin kauan hengis, et näkis viel kerran beloved Ayabien... (´ｪ｀*)

Ja jumalauta mä _tapan_ sen jätkän, jonka kaa sillon joskus baari-illan päätteeks kuolailin. Jos vaan tulee viel jossain mua vastaan, ni voitte olla satavarmoja, että hakkaan sen niin pahaan kuntoon, et sitä ei sen jälkeen niin vaan kasaan kursitakaan. Täs aiemmin jo kerkesin aatella, et en toivos tällasta kipuu kelleen, ni perunpa puheeni: toivon oikein hartaasti, että sillä jätkällä menee vielä huonommin ku mulla. Siinä tapaukses se todellaki olis siellä sairaalan pehkuis tiputukses.. ellei sitte peräti teholla.

Mut tässä taas näemme, mitä seuraa, ku on kanssakäymisessä muitten ihmisten kanssa. Muutenki olen jo inhonnu ajatusta parisuhteesta, ni tän jälkeen taidan alkaa selibaatin.

Ainoo hyvä puoli tässä on se, että mononukleoosin voi sairastaa vaan kerran, eli tän jälkeen mulle ei tällasta paskaa ikinä tule.

Ttu.