IRC-Galleria

Nyt alkavat asiat olla sillä mallilla, että epäilen vahvasti jo jotakin kirousta tai muuta vastaavaa perheemme ylle laskeutuneen.

Isä soitti tänä aamuna, että minun pitää tulla mummulaan, koska mamma on nyt niin huonossa kunnossa, ettei pääse pahemmin enää edes kävelemään. Hän on myös oksennellut ja selkä on erittäin kipeä. Äidillä on jo vuosikausia ollut masennus, joka aiheuttaa laiskuutta ja saamattomuutta, joten äiti ei pysty hoitamaan kotiaskareita. Isäkin on jo vuosia kärsinyt iskiaksesta ja kaikenlaisista mahavaivoista sun muista kroonisista kivuista, ja tänä aamuna hän oli erityisen huonossa kunnossa mutta joutui kuitenkin lähtemään auraustöihin täysin puolikuntoisena.

Niinpä isä sitten soitti minulle, että minun on nyt tultava mummulaan huolehtimaan perheestä - siivoamaan, kokkaamaan, jne. Kiva. Ympyrä sulkeutuu, kun taas ollaan tultu siihen, että Satu kantaa huolta perheestä ja hoitaa kotiaskareet. Eikä siinä mitään, mutta kun itsellänikin on huomenna keskussairaalassa tutkimusaika, kun olen jo yli vuoden kärsinyt virtsarakko-ongelmista, jotka eivät ota parantuakseen ja ovat ajoittain erittäin kivuliaita ja tuskallisia. Joskus vaiva on äitynyt jopa niin pahaksi, että olen joutunut lähtemään Poriin iltasella päivystykseen apua hakemaan.

Eli elämä siis hymyilee ja on mitä mahtavinta. Äiti on työkyvytön ja mitäänsaamaton. Isä tekisi vaikka mitä, jos vain voisi, mutta kun ei voi, kun on niin kipeä. Mamma sairastuu näin sopivasti joulun alla johonkin kauheaan tautiin, ja vienkin huomenna samalla mamman lääkäriin ja hän saattaa joutua jäämään sairaalaan. Ja itse saan huomenna kuulla, joudunko kenties leikkaukseen vai saanko antibioottikuurin seuraavaksi _vuoden_ ajaksi.

Ah, kuinka ihanaa. Mikään ei voisi olla paremmin. *sarkasmi valuu paksumpana kuin kiinteä hunaja*