Eilen 18.10.2008 klo 14.00 oli rakkaan veljeni nuorimman pojan ristiäiset, poika sai nimekseen
Valtteri Markus Kalevi
päivässä oli paljon yllätyksiä joista perjaatteessa tiesin, mutta toisaalta kaikki tuli niin yllättäen että ihan sanattamottomaksi jää.
Veljeni ja hänen lastensa äiti menivät naimisiin samalla.
Kyyneleitten virta oli vuolas, en tiedä johtuuko kaikki raskaudesta ja hormooneista vai olenko oikeasti hieman katteelllinenkin asiasta, mutta itkustani ei meinannut tulla loppua.
Tilaisuus oli hyvin kaunis, he olivat valinneet oikein ihanan papinkin (Horstin). Olen niin onnellinen heidän puolestaan ja silti täysin sanaton asiasta.
Veljeni vaimo mainitsi minulle naimisiin menosta alkuvuodesta kun he kertoivat että pieni kummipoikani saa veljen tai siskon. Silloin jo hän kertoi että ristiäisten yhteydessä sitten ovathan he ikuisuuden rakastaneet toisiaan.
Kun poika syntyi ja olimme heillä kylässä veljeni vaimo kysyi koskas me menemme Jarin kanssa naimisiin, johon minä tietenkin salaman nopeasti vastasin ettei koskaa. Samassa yhteydessä kysyin häneltä että vieläkö heidän suunnitelmansa ovat pysyneet samana, vaimo vastasi että ei, asiat ei ole enää näin. Uskoin asian ja ajattelin että kaikki aikanaan sitten.
He kuitenkin yllättivät ja tekivät sen sittenkin, toisaalta todella mukavaa että saivat minutkin täysin yllättyneeksi asialla vaikka perjaatteessa tiesin.
Yllätys oli aivan ihana ja olen todella vilpittömän onnellinen heidän onnensa puolesta, nyt heillä on juridisesti pieni täydellinen perhe.