IRC-Galleria

"Love is the cure,
for your pain will keep giving birth to more pain
until your eyes constantly exhale love
as effortlessly as your body yields its scent."

- Rumi

Se mikä sinua ärsyttää muissa ihmisissä, on oikeasti itsessäsi oleva luonteenpiirre.
Havaitsemalla tämän, ärsyttävät piirteet vähitellen katoavat, etkä lopulta ärsyynny enää mistään.

^___^

Call Me by My True Names


Don't say that I will depart tomorrow
even today I am still arriving.

Look deeply: every second I am arriving
to be a bud on a Spring branch,
to be a tiny bird, with still-fragile wings,
learning to sing in my new nest,
to be a caterpillar in the heart of a flower,
to be a jewel hiding itself in a stone.

I still arrive, in order to laugh and to cry,
to fear and to hope.

The rhythm of my heart is the birth and death
of all that is alive.

I am the mayfly metamorphosing
on the surface of the river.
And I am the bird
that swoops down to swallow the mayfly.

I am the frog swimming happily
in the clear water of a pond.
And I am the grass-snake
that silently feeds itself on the frog.

I am the child in Uganda, all skin and bones,
my legs as thin as bamboo sticks.
And I am the arms merchant,
selling deadly weapons to Uganda.

I am the twelve-year-old girl,
refugee on a small boat,
who throws herself into the ocean
after being raped by a sea pirate.
And I am the pirate,
my heart not yet capable
of seeing and loving.

I am a member of the politburo,
with plenty of power in my hands.
And I am the man who has to pay
his "debt of blood" to my people
dying slowly in a forced-labor camp.

My joy is like Spring, so warm
it makes flowers bloom all over the Earth.
My pain is like a river of tears,
so vast it fills the four oceans.

Please call me by my true names,
so I can hear all my cries and my laughter at once,
so I can see that my joy and pain are one.

Please call me by my true names,
so I can wake up,
and so the door of my heart
can be left open,
the door of compassion.


<Thich Nhat Hanh>

Kone toimii aina ennalta määrätyllä tavalla. Voit ennustaa täsmälleen, mitä kone tekee, jos tiedät siitä riittävästi. Kone ei voi ylittää oman mallinsa sisältämiä rajoja. Se voi pysähtyä tai toimia tehottomasti, mutta se ei voi itsestään muuttaa toimintatapaansa.

Ihminen on kone, jonka suunnan voi helposti ennustaa. Hän omistaa elämänsä aina rahan, vallan ja maineen haluamiselle. Jos hänellä on jotain näistä ja hän menettää sen, hän on onneton. Ja jos hän luulee menettävänsä mitään niistä, hän on huolissaan. Aina kun hänen halunsa on täyttynyt, hän on onnellinen, mutta ainoastaan niin kauan kuin hän ajattelee tai kokee halunsa täyttymistä. Muulloin hän on tyytymätön ja levoton muitten halujensa täyttymättömyyden takia.

Hän, kuten kaikki muutkin eläin- ja hyönteiskoneet, suojelee ennustettavasti jälkeläisiään, jopa kuolemaan asti, kuvitellen, että ihmisen rakkaus on kaikkien muiden eläin- ja hyönteiskoneiden rakkauden yläpuolella (vaikka ne tekevät juuri samoin kuin hän, ilman tahdonalaista toimintaa, joka ihmistä hänen omien sanojensa mukaan motivoi). Ihmiskone asettaa aina omat jälkeläisensä toisen ihmisen jälkeläisten edelle ja sanoo, että se on luonnollista. Hän ei ymmärrä, että se, mitä hän sanoo luonnolliseksi, on mekaanista.

Ihmiskone kuvittelee, että hänellä on arvokkuutta. Hän on valmis mitä epäarvokkaimpiin tekoihin osoittaakseen tämän. Hän ei kykene ymmärtämään, että sen, jolla on arvokkuutta, ei tarvitse todistaa sitä, ja ettei arvokkuutta voi menettää.

Ihmiskone tuomitsee kenet hyvänsä tietoisen ihmisen, joka yrittää auttaa häntä; ja hän muuttaa tämän viisauden tyhjäksi, mekaaniseksi uskonkappaleeksi, joka sopii yhteen hänen oman ymmärryksensä kanssa. Hän omaksuu käyttäytymissäännöt, jotka perustuvat sellaisen miehen opetuksiin, joka ei ollut kone; eikä hän huomaa sitä lainkaan – koska kone ei voi muuttaa toimintaansa tai ymmärtää sitä mikä on totta.

Ihmiskone pelkää kuolemaa, koska kone ei voi nähdä oman tuhonsa taakse. Hän myös suree toisten kuoleman johdosta, mutta vain niiden, joihin hän on kiintynyt – ikään kuin heidän kuolemansa olisi jokin odottamaton tapahtuma elämässä.

Ihmiskone luulee kiintymystä rakkaudeksi ja on hämmentynyt kehotuksesta: ”rakastakaa toisianne”. Nuoret, joista on tehty koneita esimerkin ja harjoituksen voimalla, kysyvät: ”Kuinka jokainen voi rakastaa toisiaan?” – sillä he ovat nähneet, ettei kukaan tee niin, ja he tietävät sen mahdottomaksi omassa itsessään. Mutta vanhempien ihmisten mielikuvitukselliset vastaukset ja selitykset tekevät heistä yhä mekaanisempia.

Mekaaninen ihminen on kuin yhdistelmäkuva, jonka elämä projisoi loistaessaan kirkkaan valkoisen valon tavoin kolmen erillisen suodattimen lävitse.
Ensimmäinen suodatin on kullekin yksilölle erilainen. Se koostuu niistä tosiasioiden ja mielikuvien kokemuksista, joita kyseiselle henkilölle on syntymästä asti muodostunut. Koska jokainen yksittäinen elämä on erilainen, on myös vastaava kokemusten kokonaisuus jokaiselle ihmisyksilölle erilainen, ja se jatkaa muuttumistaan uusien vaikutelmien kerääntymisen myötä.
Toinen suodatin ei ole yksilöllinen, eikä mikään siihen kuuluva muutu. Se on halua valtaan. Tämän mekaanisen ja motivoivan tekijän tarkoitus on pitää ihminen aktiivisena hänen halutessaan omistaa vaurautta ja kaikkea sellaista, mitä valta tuo tullessaan.
Kolmas suodatin muuttuu joka hetki, ja se koostuu kaikista luomakunnassa olevista asioista, tiloista ja mahdollisuuksista. Sen hetki hetkeltä tapahtuva liike luo vuorovaikutuksen nimeltä ”aika”.

Valo, joka kulkee näiden suodattimien lävitse, sekoittaa toisiinsa yksilön oman kuvan, mekaanisen vallanhalun sekä loputtoman mahdollisuuden mässäillä vallalla. Jokainen kokemus, vaikutelma ja tosiasia muuntuu kyltymättömän halun ilmaisuksi.

Yksi suurimpia askelia itsetuntemuksen tiellä on se, että näet olevasi kone.

Vain ne harvat, joilla on todellista tietämystä, voivat myöntää olevansa koneita. Jos kertoisit ihmisille, että he ovat koneita, ja että lähes kaikki – ellei peräti kaikki – mitä he tekevät, on vain mekaanista reagointia heidän hallintansa ulkopuolella oleviin vaikutteisiin, useimmat heistä todennäköisesti sanoisivat, että olet hullu.


- Barry Long, kirjasta ”Itsetuntemus”