Katkoviivan päältä matkamiehen nimen löytää,
Jonka routa kylmän tullen mutkalle saa taipumaan.
Ja rospuutto jos pyhäin alla hetken kattaa pöytää,
Jää allekirjoittaneet sillon yksin istumaan.
Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Tummuvan taivaan alla.
Paras tapa toimia on ystäville kostaa,
Jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa.
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa,
Kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa.
Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla.
Aamukasteen vierellä kilvan palelee.
Ei siksi, että nurmi kuuraa kantaa.
Kun kivisillä kengillä kauan kävelee,
Käy vierahaksi kuukin hopeinen.
Hopeinen.
Tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa.
Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.