Taas mennään kuolemaan päin.
Ohi peltojen kauniimpien.
Välittämättä kestään ja jättäen kaiken
kuin kyyhkynen lentoon lähtiessään.
Kyyhkynen, joka koskaan kadonnut ei ennen kuin
siivet sai ja
pudotti pommin taivaalta.
Kuolema, sinua yksin ajattelen. Sinua pelkää
enää en.
Sinusta voiman sain uskomaan, että kyyhkyseni
palaa vielä takaisin.
Ystävä pieni poloinen sinut nähdä tahdoin tai en.
Kuvastasi suruni sain.
Sääntöjäsi noudattaisi en
vaikka sinun takiasi elän vaan sääntöjäsi
kuulemaan.
Kyyhkynen pieni minut kauas veit. Kuolema tavoitti silti.
Kyhhkynen pieni jättää et voi ystäävääsi yksin.
Ystävää joka kuolee.