IRC-Galleria

Aamulla nukuin äidinkielen tuntien yli, eikä edes harmittanut. Yhdessä vaiheessa mut valtasi ihana tunne, muistelin niitä elämäni hetkiä kun olin ollu onnellinen. Ne fiilikset palautu niin elävästi mieleen ja tuntu tosi hyvältä. Herätyskello palautti mut kuitenkin todellisuuteen, kun tajusin etten mä enempää voi nukkua, nyt pitäisi ihan oikeasti mennä ruotsin tunnille etten lennä kurssilta.

Taisin täyttää jo aamulla päivän onnellisuuskiintiöni, koska siitä lähti sitten se huono päivä.

Huomasin jo koulupäivän alusta että otin nokkiini aivan oudoista asioista ja päivän mittaan vitutus erääseen tosi ihanaan ihmiseen vaan kasvoi ja kasvoi, vaikken yleensä loukkaannu tän ihmisen sanoista vaan otan ne aina ihan vitsillä ja nauran mukana. Mutta nyt kun olin jostain syystä saavuittanut emotionaalisen pohjan, kaikki sen sanoma iski ja kovaa ja päädyinkin miettimään miksi yleensäkään kestän koko ihmistä ja mitä se musta loppujenlopuksi ajattelee.
Kotiin tultua kihisin, murahdin äidillekin aika pahasti ennen kun menin muutaman tunnin päikkäreille. Nyt voisin purkaa turhautumistani vaikka kokkaamiseen, tuolla kun ei ole mitään ruokaa. Eletään siinä toivossa että fraasi "hyvä ruoka, parempi mieli" pitää oikeesti paikkansa.

Huomenna on englannin YO-kuuntelukin. Ehkä mun mielentila onkin vaan puhtaasti stressipohjainen.