IRC-Galleria

kerron teille oudosta unesta minkä näin viimeyönä. näin se meni:

uni alkaa
*************************************************

Heräsin jostain metsästä kun outo, salaperäinen kaapuun pukeutunut ihmishahmo herätti minut. kysyin häneltä kuka hän on, ja missä olen. hän sanoin että sillä ei ole väliä kuka hän on tai missä olen, sillä tämä kaikki on vain unta. mutta hän sanoi että tulen muistamaan tämän unen herättyäni.

"haluan kertoa sinulle jotain", sanoin hahmo. kerron sinulle kuka olit edellisessä elämässäsi.
tämän jälkeen kaapuun pukeutunut hahmo antoi minulle peilin, ja käski katsoa sitä.

ihmettelin tätä kaikkea, mutta otin peilin ja katsoin siihen. näin aluksi peilistä oman kuvani, mutta sitten kuvajaiselle alkoi tapahtua jotain. kuvajainen muuttui, ja näin siitä hienon merimaiseman, ja majakan. näin kun majakasta pois päin käveli nuori mies. miehellä oli taivaan siniset isot silmät, lyhyt lumenvalkea tukka, iloinen hymy, ja hän oli melko laiha ja lyhyt. hän käveli kohti kylää, jossa ilmeisesti asui.

"tuo mies olet sinä", sanoi kaapuun pukeutunut hahmo. olet majakanvartija.

katsoin kuvaa uudestaan. kylä jonne mies käveli näytti vanhanaikaselta, ehkäpä 1700 luvulta. kylässä oli ilmeisesti juhlat. näin kun mies käveli juhla-alueelle. häntä vastaan tuli nuori, kaunis tyttö, joka halasi ja suuteli miestä. hän oli ilmeisesti miehen tyttöystävä. katselin peilistä kun ilta meni pidemmälle ja mies piti hauskaa ystäviensä kanssa juhlissa. he söivät, joivat ja nauroivat. heillä oli hauskaa.

ilta alkoi olla jo pitkällä, ja näin kun mies alkoi kävellä pois päin kylästä kohti majakkaa. mies ei ollut juonut paljoa, mutta hän oli hieman juopunut. hän hymyili, ja hän oli silminnähden onnellinen. hän meni sänkyyn ja nukahti. näin kun muut jäivät vielä juhlimaan kylään.

"miksi tuo mies, tai siis minä, lähden pois, kun muut jäävät vielä juhlimaan?", kysyin kaapuun pukeutuneelta hahmolta.

"muut ovat juhlien jälkeen lähdössä juhlimaan vielä merelle laivalla, jonka nimi on vihreä koralli. sinä olet majakanvartija. kuka näyttäisi heille majakasta valoa, jos lähtisit mukaan?" vastasi kaapuun pukeutunut hahmo. katso vain eteenpäin.

ja minä katsoin taas peiliä. unessa näin kun mies majakassa heräsi salamointiin. hän oli ilmeisesti nähnyt kamalan painajaisen. hän oli jostain syystä hyvin pelästyneen ja ahdistuneen näköinen. kuulin peilin läpi kun hän puhui:

"mitä olenkaan tehnyt! nukahdin vaikka minun piti vahtia valoa! unohdin valon kokonaan. miten he nyt näkevät purjehtia pimeässä! toivottavasti mitään ei ole käynyt vihreälle korallille!". mies oli tuskaisen näköinen. häntä ahdisti selvästi. hän pisti nopeasti majakanvalon päälle, ja jatkoi puhumista "tässä on voinut käydä huonosti. tämä ei voi olla mahdollista. miten voin nukahtaa kun olen vastuussa monien ihmisten hengestä. toivottavasti kuu ja tähdet ovat näyttäneet valoa puolestani laivoille".

mies meni ja katsoi taivaalle. hän toivoi näkevänsä kirkkaan kuun ja loistavat tähdet, jotka olisivat näyttäneet valoa hänen puolestaan. mutta ei. hän näki vain tummia, ilkeän näköisiä pilviä jotka peittivät taivaan. mies ahdistui lisää, ja hän oli erittäin rikkinäisen näköinen. hän valvoi siitä hetkestä aamuun asti, ja vahti majakanvaloa silmiäkään räpäyttämättä.

aamulla mies lähti taas kylää kohti. hän toivoi näkevänsä ystävänsä, ja kuulevansa että kaikki on hyvin. mutta kylä näytti ihmeen tyhjältä ja autiolta. mies käveli katua pitkin, ja näki ihmisen. mies kysyi tältä "huomenta, missä kaikki ovat?"

tähän toinen mies vastasi "etkä ole kuullut? kaikki jotka olivat vihreällä korallilla, ovat kuolleet. laiva ajoi yöllä karille, ja musta meri nielaisi heidät. surullista".

miehen sanat olivat majakanvartijalle kuin nyrkki silmään. hän järkyttyi. kaikki hänen ystävänsä, perheensä, ja jopa rakastettuna, kaikki olivat kuolleet. siksi koska hän oli nukahtanut, eikä näyttänyt valoa. kaikki oli hänen syytään.

mies alkoi kävellä pois päin kylästä. hän oli järkyttyneen ja surullisen näköinen. hänen tuskansa oli silminnähtävää. näin kuinka kirkkaat kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen sileitä poskiaan.

"en kestä tätä. kaikki ystäväni, perheeni, rakastettuni. kaikki kuolleita, minun takiani. koska en näyttänyt valoa, nukahdin. en kestä tätä." mies sanoi. näin kun mies käveli kallion jyrkännettä kohti. hän oli aivan jyrkänteen reunalla. hän itki ja sanoi:

"en kestä tätä tuskaa ja syyllisyyttä, meri, nielaise minut". sitten hän hyppäsit korkealta kallion kielekkeeltä mereen, ja kuoli.

tässä välissä peilin kuvajainen muuttui taas, ja näin siitä omat kasvoni. puristin peiliä kädessäni ja tuijotin kuvajaistani.

"tuossa olit sinä edellisessä elämässäsi", sanoi kaapuun pukeutunut hahmo. sinä olit tuo epäonninen majakanvartija, joka nukahti, ja hänen rakkaansa kuolivat. ja sen jälkeen hän tappoi itsensä, kun ei kestänyt tuskaa. toivottavasti tästä eteenpäin kun tässä elämässä et jaksa, kuu ja tähdet antavat valoaan ja auttavat sinua jaksamaan silloin, kun et siihen itse pysty. mutta nyt on aika herätä.

**********************************************

tuohon loppui uni. herättyäni lähdin aamutupakille, ja muistin koko unen aivan täysin. perin merkillinen uni =S