IRC-Galleria

Viiko mennä vierähti taas sormien välistä niin että sujahti vaan. viikon toiseksi viimeistä päivää vietellessä, päähenkilömme pohtii (taas vaihteeksi) elämänsä syntejä. Tiistaina tullessaan Pohjanmaalta kotiin, hänen suunnitelmissaan oli tehdä vaikka mitä kaikkea, mutta torstai illan vaihtuessa jo perjantai-yönpuolelle, hän tajuaa, että kaikki, mitä piti tehdä, oli tekemättä.

Perjantaina päivällä kutsuu taas tuo pitkä valkoinen sukkula punaisin raidoin, kera takatassun (ei enää irc-galleriassa). Tarkoituksena siis olisi lähteä takatassun (joka matkustaa ensimmäistä kertaa junassa) seurassa Tampereelle, jossa häntä vastassa olisi prinzezza, joka on kutsuttu paikalle auttamaan karvakamujen lastaamisessa toiseen valkoiseen pitkänmalliseen kulkuneuvoon, punaisin raidoin. Kyllä, hirviömme lähtee tällä kertaa liikenteeseen kokoperheen voimin. Sihinää ja suhinaa riittää Suomen entisestä pääkaupungista Tampereelle saakka, jossa junanvaihdoksen aikaan eteen tulee ongelma. Pyynnöstä huolimatta päähenkilömme junapaikka on eläimettömässä tilassa. paikka on eläin vaunussa, mutta sellaisessa kuuden hengen ovellisessa loossissa.

Eläinvaunu pursuaa karvaisia kavereita, osa laatikossa matkustavista ystävistä on nostettu tavarahyllylle istuinten yläpuolelle ja tilanne on järkyttävä. Mihin ihmeessä päähenkilömme tunkee omat karvakamunsa, laatikoita kuitenkin on kaksi ja matkaa edessä neljätuntia. Hetken asiaa sumpliessa päähenkilömme järjestää tilaa käytävän kulmaan niin, että laatikot mahtuu päälekäin ja ohitsekin pääsee kulkijat kuten miten.

Matka taittuu mukavasti Seinäjoelle saakka, loossinkin tyhjentyessä ja hirviömme saa nauttia hiljaisuudesta. Lapuan jälkeen päähenkilömme saa seuraa loossiin kahden kaveruksen verran, ja syrjä korvalla kuunnellessa heidän juttujaan hirviömme havahtuu taas järkyttävään ääneen, lohduton "mour" kantautuu koppiin asti ja päähenkilömme tietää mitä on tulossa, oksennusta tai muuta eritettä. Hän rynnistää käymälään hakemaan paperia valmiiksi mutta myöhästyy ja tuloksena on pissainen kissa.

Keskimmäisen karvasankarimme pissatessa laatikkoon kolmatta kertaa, on päähenkilömme yltäpäältä erilaisissa nesteissä, tiedättehän mitä kissa tekee kun sen tassu kastuu?
se ravistaa sitä!
Junan pienessä vessassa yrittäen hysteeristä pissasta kissaa ottaa pois laatikosta, että laatikon saisi siivottua, lopputuloksena laatikko leviää lattialle, kissan pissan valutessa kengille. Parit sisäiset ärräpäät lentää mielessä mutta rauhallisuus on pidettävä yllä. tilaa on vähän mutta pissaa on paljon. Päähekilömme siivoaa laatikon, pesee katin tassuja ja laittaa sen takaisin lootaan, siirtää lootan käytävälle ja siivoaa wc:n jäljiltänsä.

Perille päästään ja vastassa oleva aurinkoinen komea herras henkilö, Sir Rolearth auttaa kissat autoon ja matka jatkuu kaupan kautta kohti keskellä ei mitään sijaitsevaan linnakkeeseen, jossa olisi tarkoitus viikonloppua viettää.

Perillä pissakissa viedään pesuhuoneeseen ja päähenkilömme menee suihkuun pissakissan kanssa. kaksi muuta karvasankaria saa tutustua linnakkeen omaan kissakalustoon laatikossa vielä. linnakkeen pienimmätkin tulevat ihastelemaan karvakamuja ja tilanne on hellyyttävä hirviömme mielestä.
Pienimmän karvasankarimme päästessä laatikosta pois, se tuli aika hyvin jo juttuun linnakkeen pikkukissan kanssa.

Vanhus sai jäädä vielä laatikkoon sihistelemään, toisen vähemmän vanhuksen kuvatellessa tassujaan pesuhuoneen puolella.

Yö menee kuunnellessa tassujen räpellystä ja lelujen helinää, mutta päähenkilömme tottunut korva sulkee äänet ulkipuolelle (tai sitten paine vei kuulon taas) ja nukahtaa tyytyväisenä pehmeän sängyn syleilyyn.

Aamulla hirviömme heräillessä sir Rolearth'n keittämän kahvin tuoksuun, isommatkin kissat pääsevät khh puolelta salin puolelle pyörimään, aamupalaa tarjoillaan kissoille ja ihmisille, ja voi tätä sihinän määrää..

sir Rolearth'n lähdettyä perillisineen samoamaan kohti päälinnakkeen lisäosan työstöä,
päähenkilömme jää yksin ihmettelemään karvaisten ystäviensä kanssa linnakkeeseen. Ruoka maistuu kaikille. linnakkeen karvainen pikkumies Otto nimeltään, on ihmeissään uusista kavereistaan ja innokkaasti tahtoisi tutustua muihin, mutta vanhemmat herras karvaiset ei oikein ilahdu asiasta.

Päähenkilömme havahtuu ääniin jotka kuullostaa itseruokinnalta, joten;

hirviömme kiittää ja kumartaa