Aivan uskomaton konsertti, olen nyt häkeltynyt ja hieman haikea. Itkin aika tavalla, sekä itse musiikin takia että siksi, että kirjan tapahtumat palasivat niin elävinä mieleen.
Solistit olivat upeita, etenkin tämä belgialainen sopraano ja se aww-ihana poikasopraano. Ainakin nimen perusteella oli ilmeisesti ihan suomalainen, mutta äänsi tosi kaunista englantia. Ei voi kuin ihailla.
Ja sitten se kuvitus, se sopi niin hyvin siihen musiikin tunnelmaan ja oli kaikin puolin upeasti toteutettu. Kartta varsinkin auttoi teoksen seuraamista.
Haluan lukea Sormusten herran taas. <3