IRC-Galleria

Se vainoaa taas nurkan takana. Tekisi mieli vaan käpertyä peittojen alle ja nukkua. Tai lueskella kirjoja vailla huolia. Silti on niin paljon mitä pitäisi tehdä. Ahdistaa ja tuntuu että seinät kaatuvat päälle. Kaikki, autot, linja-autot, junat ja talot, ovat loppujen lopuksi vain laatikoita joiden vankeja olemme. Joiden sisällä elämmme velvollisuuksien täyttämää elämää.

Eilen nousi taas näitä tunteita. Jalka on ollut taas kipeä. Joko reikä uusiutuu luuhun tai sitten se vain vihoittelee huonon ilman takia, kuten vanhuksilla. anyway kaikki pelottaa minua. Pelkään uutta leikkausta - vaikkei pitäisi. Olenhan ollut jo kolmessa. Pelkään sitä miten arkipäivät hoituu kun olen raajarikko. Voinko käydä töissä? Kuinka selviydyn kouluun ja takaisin kun en omista autoa? Kuinka laihduttamisen käyn kun jään vuoteen omaksi? Jaksaako kukaan huolehtia minusta? Aiemmin oli helpompaa kun asuin vielä kotona ja vuosi sitten kesällä muutin kuukaudeksi vanhempien luo. Flunssankin sairastanminen on aikuisena kamalaa kun pitää osata huolehtia itsestään.

Jouduin stripparikeikan lauantaina perumaan, koska pelkäsin että jalka olisi vain kipeytyny enemmän korkkareilla kävellessä (+ älyttömät kuukautiskivut). Tuntuu, että petin kaikki peruessani keikan. Työnantajan, kaverit jotka olis halunnu tulla kattomaan ja tepon jolle olisin tuonut rahaa kotiin.

Toisaalta haluan seuraa, toisaalta haluan olla yksin.

Haluaisin olla prinsessa. Näin eilen pikkuytön jolla oli prinsessa kruunu. Tänään näin tytön jolla oli prinsessa kellukkeet. Yo - juhlissa oli kiva kun kaikki kehuivat kuinka nätti olen, kehuivat arvosanojani ja sain paljon huomiota. Nykyään epäilen kaikkia kohteliaisuuksia.

Luen Sofi Oksasen kirjaa Stalinin lehmät. Ei siinä mitään että aloin alunperin lukea ko. kirjailijan kirjoaj, koska hän on mielestäni tosi hot. Aiemmin luin uudemman kirjan Baby Jane. Siinä Nainen kertoi tyttöystävänsä paniikkihäiriöstä ja itsemurhasta. Naisella itselläänkin oli mieliongelmia. Tunsin kirjan niin omakseni. Ja opin myös ettei lääkkeillä tehty itsemurha kannata... Nyt tuo uusi muistuttaa minua ruuasta. Kuinka joskus olen syönyt lohtuun, ahminut vain ja kuinka yksi talvi olin todella paljon syömättä. Tiedä häntä kumpi on terveellisempää, se bulimia vai painon vaihtelu parin vuoden sisällä 40kg:n päästä päähän. Voidaanko sanoa, että hienoa etten koskaan ole oppinut oksentamaan vaikka olisin halunnut?
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+proosa&rid=686

Viime yönä en saanut unta. Olin nukkunut päiväunia koska luulin meneväni töihin. Ei huvittanut tehdä mitään. Katsoin TV:stä julkkiksien huviloista juttua. Kun teppo nukahti lähdin juuson luo ja katsoimme melkein kaikki weebl's comin videot läpi. Sitä alkoi nukuttaa kolmelta. Lähdin kävelläkseni kotiin mutta matkalla pari miestä pyysi jatkoille. ne oli tulossa trebarista. maistelin kymmen vuotiasta single malt skottiviskiä. Onneksi olen järkevä lähteäkseni ja olin kotona unta odottamassa viiden aikaan.

Olen ylpeä itsestäni. Juoksin eilen hikipäissäni 15min. 2km ja tein salitreenin ja tänään juoksin vedes. Tarkotuksena oli mennä tänäänkin salille mut varmaan yritän kirjoittaa pitkästä aikaa.

Pelkään että ihmisillä on väärä kuva minusta. Liian pinnallinen. Väsyttää. parempi lopettaa tilitys.