Kun ihminen katsoo toista silmiin,
ja tuntee oudon kaipuun sisällään, onko se rakkautta?
Onko se rakkautta jos pelkää toisen menettämistä niin
että menettää toisen?
Kutsutaanko sitä raukkaudeksi,
kun ei uskalla toiselle kertoa pelkoaan, koska pelkää tämän pelkäävän?
Sanovatko ihmiset toisen olevan onnellinen
kun hän osaa vain ajatella toista ihmistä ja silti pysyä maanpinnalla?
Kuiskaavatko ihmiset kateudesta toiselle
jos tämä esittää olevansa onnellinen?
Voiko ihminen olla rakastanut ja samalla pelätä ettei ole.
Olenko minä rakastunut?
Vai rakastanko tunnetta että olisin rakastunut?