Jos mä eksyn polultani, auta mut takasin.
Saanko anteeks, mä myönnän et mokasin?
Mä tein sen, se pistää ja syvältä,
nää omatunnon tuskat riepottelee sydäntä.
Oon tehny monii temppui, joit ei voi käsittää.
Oon valmis parantumaan, tai ainaki yrittää.
Tällanen mä oon, minkä luonnolleni mahdan.
Herätä mut, jos liian aikasin nukahdan.
Paljon oon mokaillu, turha niist on jauhaa,
nää muistot mun pääs ei jätä mua rauhaa.
Kaikki mun frendit ootte seisonu mun vierel,
puhunu mun puolest, ku on kissa vieny kielen.
Oon ollu kusipää, paljo suruu tuottanu,
kaiken sen jälkeen sä oot muhun luottanu.
Saat mun sanani, sä saat nää säkeet,
jos mä eksyn, kai sä tiiät mitä teet.
Paikkoja vaikeita, tuttuja, sairaita.
Tällasis hetkissä tarvii frendejä parhaita.
Liian monta kertaa oon teidät feidannu,
liian monta kertaa oon teitä dissannu.
Palava tuska riepottelee sydäntä,
ei mikään etene, ja kaikki tuntuu kylmältä.
Mut ny vihdoin heräsin todellisuuteen,
todellisuuteen, jossa myös näkee ja kuulee.
Kiitos, et ootte pitäny musta aina huolta,
hyvii frendei ei löydä vaan sieltä ja tuolta.
Oikeat ystävät hädässä tunnetaan,
jotkut jättää pulaan, jotkut valmiina auttamaan.
Kyl sen varmaankin pystytte lukeen rivien välist,
teitä rakastan ja sil on vaan välii.
Nyt varsinkin apua vailla oon, auta mut ylös,
kaatunu oon ojasta allikkoon.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (2)
- ▶ 2013 (202)
- ▶ 2012 (411)
-
▼
2011 (1159)
- ▶ joulukuu 2011 (83)
- ▶ marraskuu 2011 (55)
- ▶ lokakuu 2011 (49)
- ▶ syyskuu 2011 (38)
- ▶ elokuu 2011 (68)
- ▶ heinäkuu 2011 (105)
- ▶ kesäkuu 2011 (131)
- ▶ toukokuu 2011 (149)
- ▶ huhtikuu 2011 (95)
- ▶ maaliskuu 2011 (121)
- ▶ helmikuu 2011 (126)
- ▶ tammikuu 2011 (139)
- ▶ 2010 (1333)
- ▶ 2009 (5)