käännän pääni, en haluu nähdä tätä menoo enää.
kävelen pois luotasi, haluun ilman valheita elää.
en käänny koskaa takasi, en kaipaa sua, en sääli.
henki henkäsyn jälkeen tunnen et viha on varma.
kyyneleet valuu, mut en tunne sisältä yhtää mitään.
tais tapahtuu jo tää, ei oo yhtää ihmistä ketään
kenelle vuodattaa kertyneet surut ja huolet.
tuntuu ku sydämen lävisti tuhannet nuolet.
etsä tajuu, kuinka se sattu mua sydämmestä?
et sä tajuu, ymmärrä tekosias? en usko et sä
joskus ymmärtäisit mua, heräisit pikkuhiljaa
tähän elämään ja korjaisit murtunutta siltaa.
mut se on kai liian myöhästä..
kai näin on oltava, tän varmaa kohtalo päätti.
vaikka kohtalo päätti mulle silti tää riitti.
satutit mua enemmän, mitä sua sattuu.
sä luulet tietäväs, jos tietäisit nii nostaisin hattuu;
miltä tuntuu olla yksin, petettynä syvästi!
anna anteeks, mä toivotan sulle viimisen kerran hyvästi..
kävelen pois luotasi, haluun ilman valheita elää.
en käänny koskaa takasi, en kaipaa sua, en sääli.
henki henkäsyn jälkeen tunnen et viha on varma.
kyyneleet valuu, mut en tunne sisältä yhtää mitään.
tais tapahtuu jo tää, ei oo yhtää ihmistä ketään
kenelle vuodattaa kertyneet surut ja huolet.
tuntuu ku sydämen lävisti tuhannet nuolet.
etsä tajuu, kuinka se sattu mua sydämmestä?
et sä tajuu, ymmärrä tekosias? en usko et sä
joskus ymmärtäisit mua, heräisit pikkuhiljaa
tähän elämään ja korjaisit murtunutta siltaa.
mut se on kai liian myöhästä..
kai näin on oltava, tän varmaa kohtalo päätti.
vaikka kohtalo päätti mulle silti tää riitti.
satutit mua enemmän, mitä sua sattuu.
sä luulet tietäväs, jos tietäisit nii nostaisin hattuu;
miltä tuntuu olla yksin, petettynä syvästi!
anna anteeks, mä toivotan sulle viimisen kerran hyvästi..
