Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hä'llä takana
Mut kuka uskois ett' on olemassa surullisia keijuja
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan:
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi meillä täällä näin
Vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin peikon keijunkin
suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati ennenkuin me muistettiin
Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin peikon keijunkin
Suru silloin kiinni saa: se'i vie mukanaan
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (2)
- ▶ 2013 (202)
-
▼
2012 (411)
- ▶ joulukuu 2012 (17)
- ▶ marraskuu 2012 (11)
- ▶ lokakuu 2012 (15)
- ▶ syyskuu 2012 (17)
- ▶ elokuu 2012 (35)
- ▶ heinäkuu 2012 (35)
- ▶ kesäkuu 2012 (46)
- ▶ toukokuu 2012 (62)
- ▶ huhtikuu 2012 (37)
- ▶ maaliskuu 2012 (42)
- ▶ helmikuu 2012 (48)
- ▶ tammikuu 2012 (46)
- ▶ 2011 (1159)
- ▶ 2010 (1333)
- ▶ 2009 (5)