synkät pilvet peitti auringon,
en valoa mä nähnyt,
vain varjoja joka puolella,
missä kuljinkin,
kaduilla vain ilmeettömiä ihmisiä,
ei naurua,
ei hymyjä,
tunteet sissälläin kuolleet kai,
rakkaus silti iäksi sinne jäi,
myrsky tuuli puhalsi puiden lehtiä kaduilla,
vesilammikot ilman kirpeydestä jäätyivät,
niin kuin poskilleni valuneet kyyneleenikin,
synkät pilvet peitti auringon,
syksy tullut on,
iltojen pimentyessä sydämeni huusi ikävää,
öiseen pimeyteen,
huusin nimeäsi,
turhaan,
et sitä kuullut,
et siihen vastannut,
minä itkin,
itkin paljon,
voimatta kyyneleiden tulvaa lopettamaan,
minulla on ikävä,
niin suunnattoman suuri ikävä,
ikävä kaihertaa sisälläni,
se syö minua pala palalta,
hetki hetkeltä,
vain enemmän ja enemmän,
kunpa vain oisit luonain rakas,
edes hetkisen,
mutta et ole,
myrsky pilvet peitti auringon,
minä puhalsin ne pois,
rakkauteni voimalla,
puhalsin ne pois,
kauas kauas pois,
kun olet jällein luonain rakas,
pystyn hengittämään,
rakastan sinua ja olet minulle kaikkein kallein ja rakkain <3
tällänen wannabe runo tuli kirjotettuu...
jimi rakastan sua...
wannabe runoilija maybe someday Nenna (c)