IRC-Galleria

se alko tossa yhtenä iltana mua masentaa
kelasin laiffiini ja mitä siltä vaaditaan
ihan liikaa toivoa uskalsin elättää
tajusin kuinka vitun helppo mua on vedättää
valot sammuksissa ja toivo kadoksissa
elämän parhaat hetket on vaan liian helppo missaa
tuntuu että kaikki mitä mulla joskus oli
haihtuu pois savuna ilmaan ku verestä alkoholi
kyllä se jo pitäs tajuu että oon vaan kuolevainen
ehkä joskus saatan olla liian huolehtivainen
mut yritän pitää kiinni siitä mitä mullon nyt
niin monta kertaa itseltäni olen kysynyt
että mitä oikeen teen oonko vaan liian väsynyt
miten jaksan jatkaa jos tässä alan väsyy nyt
elämään niinku pitäs elämään niinku tahtoisin
jos ajas pääsis takas kaikki virheet korjaisin

miks maailmassa pitä olla niin paljon paskaa
se syö mua sisältä ja aiheuttaa tuskaa
kaikista synneistä saan takas maksaa
silmissä pimenee ja mä näen vain mustaa

ei enää koskaan asiat oo paremmin ku nytten
miks pitää olla vanki ikuisten kysymysten
mä en jaksa tätä paskaa varmaan kovin kauaa

mä en tajuu tätä maailmaa
miks se aina mulle aiheuttaa pahaa
jos oon päätöksiä tehnyt
kaikki on aina loppupeleis pieleen mennyt
mut tää on elämää ja chansseja on yksi
saada laiffi rullaan ilman pettymyksii
silti ain oon joutunu päätöksiäni katumaan
siks alkaa välil himmentyä elämäni halu vaan
tää paine haluaa tuhota mut ja se kalvaa
siks raivoon niinkun mielipuoli taikka vaan nauran
piilotan mun raivoni hymyyn väkisin
ettei kukaan suotta mun pahaa oloo näkisi
ei kukaan mua voi auttaa eikä varmaan suostuiskaan
ei vaikka apua mä jonkun korvaan kuiskaan
mut on aina jätetty yksin joka vitun kerta
luulen et mun vuoksi enkelitkin itkee verta

miks maailmassa pitä olla niin paljon paskaa
se syö mua sisältä ja aiheuttaa tuskaa
kaikista synneistä saan takas maksaa
silmissä pimenee ja mä näen vain mustaa

ei enää koskaan asiat oo paremmin ku nytten
miks pitää olla vanki ikuisten kysymysten
mä en jaksa tätä paskaa varmaan kovin kauaa

miksei kukaan edes yritä ikinä mua ymmärtää
kaikki lähtee pois eikä mun vierelle jää
mitä mä oon tehny ansaitakseni tän
saanut sydämeeni ikuisiksi ajoiks rei'än
jonka läpi tuuli virtaa kylmää ilmaa jäistä viimaa
ei auta edes lasoli tai viiva saati viina
tätä pahaa oloo purkamaan ei pysty yhtään mikään
mun sisälleni pahuus on jo alkanut vaan itään
sitä pääse pakoon ei se mut jo tappo miltei
lähdin pois jo melkein melkein kuolin sen tein
ehkä parempi ois olla mulla jos mä saisin rauhan
sielulleni ettei tarttis kantaa mustaa surunauhaa
takiani myöhemmin koska tiedän et se hetki
tulee vielä kuitenkin kun päättyy elämäni retki
joka päivä pelottaa aina enemmän kun eilinen
huomisenkin osaan nähdä paremmin ku eilisen
peilikuvasta mä omii kasvoja en nää
näkyy vaan synkkä menneisyys myös pelkkä usva häämöttää
tulevaisuus pelottaa vaikkei kyllä saisi pelkää
sillä se ei auta mitään jos vaan kääntää selkää
pitäs ottaa kiinni siitä mitä on jäljellä
ryhdistäytyä ja ajatella järjellä
elämän hukkaamisesta ei yhtään kukaan hyödy
vaik' viiltäisit auki ranteesi ei vastausta löydy

miks maailmassa pitää olla niin paljon paskaa
se syö mua sisältä ja aiheuttaa tuskaa
kaikista synneistä saan takas maksaa
silmissä pimenee ja mä näen vain mustaa

ei enää koskaan asiat oo paremmin ku nytten
miks pitää olla vanki ikuisten kysymysten
mä en jaksa tätä paskaa varmaan kovin kauaa